Saudi-Arabia. Tiedättehän. Niitä vihattavia rättipäämaita, joissa akat pysyvät poissa autonratista, eivät pistäydy shoppaamassa ilman miespuolisen lähimmäisen lupalappua tai harjouta juuri muitakaan länsimaisen hapatuksen muotoja. Se sellainen rättipäämaa, jonka alueella sattuu sijaitsemaan kohtalainen sirkama maailman öljyvaroista ja joka siihen pohjaavan länsidiplomatiansa turvin saa, niistä hitusen toisen keskimääräisen tuloluokan rättipäämaista poiketen, harjoittaa suhteidensa turvaamana juuri sellaista ihmisoikeuspolitiikkaa ja tasa-arvokulttuuria kuin sattuu nappaamaan.
Monaco. Tiedättehän. Se sellainen länsimainen, Eurooppaan sijaitsemaan läntyttäy postimerkkivaltio, jonka veropolitiikka on vetänyt puoleensa kelpo kokoelman ökyisän rikasta veropakolaisväkeä Häkkisen Mikasta aina oikeasti ison liigan pelaajiin. Sellainen hassu valtio, jossa edelleen on turistiproggiksia edistävä kuningashuone ruhtinaallisine perimysjärjestyksineen ja kommervenkkeineen. Ja se ruhtinas Albert, jona ruhtinaalliseen moloon kondomi ei juuri sovi, mutta joka suureksi epäonnekseen ei ole kyennyt tuikkaamaan raskaaksi yhtäkään sellaista onnenonkijaa, joka olisi kantanut onnellisesti sertifioitua asemaa virallisen perijän maailmaansaattamiseksi.
Perinteet ovat hassu juttu. Ja Euroopan mantereen kuninkaalliset häät iso bisnes, mittasi sitä sitten turistituloilla, myydyillä lööpeillä tai matkamuistomukeilla. (Pun intended. Se muumiläppä, tiedättehän.)
Charlene Wittstock. Nätti tyttö, jonka into avioitui viralliseksi ruhtinasgallerian osaksi ja siitoslehmäksi alkoi vaikuttaa hippusen kyseenalaiselta viimeistään sen kolmannen karkuunpyrkimysyrityksen jälkeen. Soveliaan elintason takaaminen loppuelämäkseen soveliaalla naimakaupalla on toki tällä(kin) mantereella tuttua kauraa ja sitä yleisempää, mitä korkeampaan tuloluokkaan toinen sopimuksen osapuolista asettuu - mutta jalkojen levittäminen, silmien sulkeminen ja isänmaan ajatteleminen soveltuu, yhä ja edelleen, lähinnä niille joiden psyyke on riittävissä kantimissa ja pokka riittävä tosiaan pitämään ne simmut kiinni vaaditun ajan: kaikelta ja kaikilta.
Jos ahdistuskäyrä poksahtaa nousuun tai diilin pieni präntti paljastuu askeleen liian myöhään, sillä saattaa olla vaikutuksensa halukkuuteen vetää homma maaliin saakka. Ympäristön paine on vekkuli tekijä: "meinaatko sä oikeasti kusta nämä miljoonien eurojen häät ja ryssiä suorastaan ruhtinaallisesti koko brändikonsulttitiimin matkailunedistämisduunin seuraavaksi sadaksi vuodeksi ja puoleksi valtakunnaksi?"
Tuloksellis-taloudellisesti kun armaalla Monacolla ei mene kuluvana aikana kovinkaan ruhtinaallisesti. Veroteknistä ongelmaa pukkaa ja isotuloista väestönosaa pitäisi houkutella lisää. Siinä hommassa ei paljoa sekoileva morsmaikku auta, mutta söpöt saippuahäät kyllä. Takavarikoidaan siis se passi, ettei leidi liidä lentokentältä ja jätä jälkeensä bad publicityn pölypilveä.
Mediamössötystä aiheen tiimoilta on ollut valaisevaa seurata.
Vielä valaisempaa tosin on lukea sitä ajatusleikkisilmin: miten olisivatkaan erinäiset julkaisut ja valkoisen kristillisvallan kotikontuina toitottavat hommailufoorumit täyttyneet tutusta jupinasta, jos karkailevan morsiamen kengissä olisikin sipsuttanut se saudiprinsessa. Tiedättehän: sellainen sopimusavioliittoon lähipiirinsä pakottamana asteleva raharikkaan ylimyssuvun alistettu kaapuakka, jonka mielipdettä ei paljoa kysellä, tähän tai tuohon.
Katolisen postimerkin suhteelliseen morsianahdinkoon kommenteerataan kovin toiseen sävyyn.
Tule apuun, Vickan.
No comments:
Post a Comment