Tuesday, July 5, 2011

Ihmislihan polttamisesta



Se ei ole kaunista katsottavaa. Perusihmisyys harvoin on. Tästä itsestäänselvyydestä huolimatta varoitan niitä, joille graafinen väkivalta on, syystä tai toisesta, vaikeaa seurattavaa.

Se. Kahden ihmisen tuikkaaminen tuleen perunasäkkivarkaudesta.

Tai - laajemmasta näkökulmasta - se päätepiste, johon perusihmisyys soveliaissa olosuhteissa usein itsensä jahtaa.

Rötökset rangaistaan "kovemmilla rangaistuksilla". Tuomioasteikon tulee noudatella "kansan oikeustajua". "Lievät rangaistukset" eivät riitä palvelemaan "riittävänä pelotteena".

Kansan oikeustaju. Riittävä pelote. Kovempi rangaistus. Ei pienestä opi.

Mentaliteetti, jonka päätepiste ja kehityskaari on ihmiskunnan historiassa - kaukaisessa siinä missä hitusen läheisemmässäkin - nähty jokunen kerta.

"Don't do the crime if you can't do the time", kuten toisaalla kommenteerattiin. Senkö sitten pitäisi oikeuttaa, kansan lynkkaystajun laillistamisen?

Lajitoverin tuleentuikkaaminen vaatii kykyä riisua kohde kaikesta teon estämiseen tarvittavasta ihmisyydestä. Kohde lakkaa olemasta ihminen. Varsinkaan tasaveroinen ihminen.

Kampissa tuleen tuikataan pysäkillä nukkuva alkoholisti. Kansainvälinen trendi länsimaisista suurkaupungeista rantautui siis Helsinkiinkin.

Kun eläinlaji etääntyy liian kauksi luontaisesta elinympäristöstään ja luonnon määrittelemistä elinoloistaan, sen parissa alkaa esiintyä häiriökäytöstä. Pätee tarhaminkkien ohella homo sapiensiinkin.

Kaukomaita matkatessa olen kiinnittänyt huomioni ryhmissä nukkuviin ja vahtikoiria piteleviin kodittomiin. Muut nukkuvat, joku valvoo unta.

Maalaisjärkensä siinä, että kasvavien tuloerojen maailmassa ja yhteiskunnissa varakas saa suojata omaisuutensa sitä enemmän tarvitsevilta. Toisenlainen kylmä pohjavirta siinä, että ne vähemmän onnekkaat käyvät toistensa kurkkuihin. Saati enemmän onnekkaat alempiensa. Ajan kuva.

Kenialainen kylä, New York tai Helsinki. Kaikissa taustalla, pohjimmiltaan, saman ketjun lopputuote. Kun ensin eriarvoistutaan ja sitten eriarvoistutaan kahta rujommin, lakkaa joku kansanryhmä aina olemasta se tasaveroinen kanssaihminen. Muuttuu roskaksi, menoeräksi, riskitekijäksi, loiseksi. Jollekulle kohteeksi Kunnon Ihmisen vähät ruoat varastava, toiselle yäksikseltä haiseva, inhottava ja vähän hassu koditon.

No comments:

Post a Comment