Kohtuaan lähti synnyttämään

Pimeys.

Siunaava pimeys. Siunattu pimeys.

Sanovat joulua perhejuhlaksi. Läheisyyden. Talven taitteeksi. On siinä ladattu symbolismia ajankohdan taakaksi; mitä nyt Sattuma asetti taivaankappaleet sattumaan niin, että eräs niistä kohtaisi kierrossaan kääntymän kohti määritelmällista ajanjaksoa, joka kotvan verran kaataisi sen ylle annoksen eteläistä siskoaan valopitoisempia aikayksiköitä.

Homo Sapiens, syntyjään uteliais tai vain kontrollifriikki: laji, joka uteliaisuuttaan halusi mitata aikansa, rakentaa rituaalinsa. Ehkä antaakseen ajalle sisältöä. Kukaties katkomaan jatkumon käsiteltäviin osiin. (Kumpi olikaan ensin: sisältö vai yritys ymmärtää luomaansa?)

Samapa tuo. Joulumanteliksi ajatushampaisiin.

Takaisin pimeään.

Kaupunki kaukana. Toinen ulottuvuus. Kun taskulampun sammuttaa, pimeys tulee. Ojentaa käsivarren, eikä kämmentä näe. Tuuli. Taivaankaari. Ajatuksensirkama valon symboliikalle: jos yksi kirjasi tähdet kuolleiden leirituliksi ja toinen valoiksi taivaanlaen tiipiin kudoksen takana – miksi kolmas hautaa ne näkyvistä mainosvalojensa saasteeseen?

Kova tuuli. Norjassa kutsuivat sitä Dagmariksi. Minä taidan vain antaa sille pusun. Sähkö hengittää pätkittäin: haavoittuvaisen elintavan pehmeä kohta. (Olisikin, millä iskeä.)

Onnea vain, kretiineille, joilla oli riittämiin aivosolujen puutostilaa asettua suorasähkölämmityksen alaisuuteen. Lupaan kutsua kuoliaaksihyytymistänne evoluutioksi. Siinä kun sovittelen askeleeni liiterin ja tuvanrappujen väliin.

Tuuli takinhelmoissa. Hyvä kangas. Ei pure läpi. Puuskissa tuntee painonsa pienuuden. Huppu poskilla: alkukantainen turva. Tunne pesäluolasta, ehkä kapalosta. Huolenpidosta. Itse omana vanhempanaan.

Initaatioriitti sekin. Hartaus epähengekkäälle. Symbolismi paiskaa kättä käytännön kanssa.

Metsään ei mennyt, symbolisminkaipuussaan, kädellislaji. Riitti se on, pieni ja henkilökohtainenkin.

Kirjani näen lukea lyhdynkin valossa. Pattereitako tässä tuhlaamaan.

Joulukortteja pimeään: ja piltin synnytti Beetlehem

Joulukortteja pimeään: Oh, thy Old Ones

Joulukortteja pimeään: sesonkitaikaa maanollakohdassa

Postikortteja pimeään: kun Hommaforum osui oikeaan

Sillä Eurabia on tuleva, näkevä ja voittava.

Postikortteja pimeään: jostain se on aloitettava

Ei se ole koskaan alkuun päässyt ennen kuin keskiluokan keskisinkin kerros on ärsyyntynyt riittämiin.

Muutos, meinaan.

Postikortteja pimeään: poliisin määrärahoista suhteellisuusteoriaan

On se. Toisinaan halpaa. Toisinaan helppoa. Toisinaan hersyttävää.

Kuvarinnastukset, excelin prioriteettisarake ja todellisuuden poikkileikkautumat.