Koulut alkavat. Peruskoulut. Isot koulut. Pienet koulut. Teillä ajetaan kuin Iivana Julman pellossa. Vanhemmat huolesta harmaina - päätyvätkö tenavat automobiilin keulakoristeeksi vai löytävätkö tiensä opinahjoon yhtenä kappaleena? Kas - pystyyn siis kampanja "Anna tietä alakoululaiselle".
Suomalainen liikennekulttuuri.
Annanhan minä. Mutten yläkoululaiselle. Enkä aikuiselle. En pyöräilijälle. En lapsensöpöydesä uloskasvaneelle jalankulkijalle. En kuskille, joka kehtaa tukkia tieosuudet ajamalla nopeusrajoitusten mukaisesti. Kurkin puskurissa kiinni saadakseni itse tietä. Ohitan, kun mieli tekee. Nopeudet ovat ohjeellisia - ei niillä Saksassakaan ole. Liikenne sujuu joutuisammin kun mennään kaikki vähän nopeammin. Nollatoleranssi on poliisivaltiota. Promilleissakin. Se on ajotaidosta kiinni osaako ajaa. Tasoristeyksestä ei tullut eilenkään ketään, en siis käännä päätäni tänäänkään. En oikeaan, en vasempaan.
Lapsia pitää suojella. Muista ei niin oteta. Ostetaan iltapäivälehdykän uusin vinkkinumero "ikävien sakkorysien" välttämiseksi paluu-, meno-, loma-, -työ ja vähän muussakin liikenteessä. Eikö poliiseilla ole tärkeämpää tekemistä, häh?
Epäloogista, tämä kotomaisen liikennekulttuurin lapsisöpöily. Muksuteemat kerryttävät luonnollisesti imagopisteitä ja kiillotusrättejä sille yhteisvastuun mannakilvelle, mutta epäloogisuutta moinen silti rakenteisiinsa kätkee: pienestä ihmisestähän jää peltiin pienempi kuhmu.
Priorisoikaa. Vapaa liikennekäytös uber alles.
No comments:
Post a Comment