Uudenvuoden tervehdys - itse kullekin säädylleen

Pakollinen tunnelmapala

Monster Magnet; Your Lies Become You

"How did I get here without you?
It's a miracle we're all sane
We're kinda like sucked in a vacuume
Of booking a flight on a doomed plane
Well you claimed you could read the future
And I'd say that you've nailed that down

You still want everyone to love you
Well here's a tip of my hat to you, Big Brain:
Do you really believe they can't see through
A circus punk playing a foul game?
Let me cast you a light, one that's natural
And with me you can strike that pose yeah
And you melt for the camera
'Cause your lies become you
Yes, your lies become you
Yes, your lies become you after all

How am I living without you?
Mmm I'm not even sure now that I'm sane
But this little dog's got enough sense
To know not to sleep in the cold rain
Yeah yeah yeah

How are you doing without me?
I'm sure you've found some new game
I never wanted to miss you
But then I never thought I could take pain
Hope it's warmer for you, princess
I in fact hope it's hot as hell
And you get what you asked for
'Cause your lies become you
Yes, your lies become you
Yes, your lies become you after all"

Joulupotpuri - tuplabasareita ja kumisia kameleita

Tunnustetaan: kaikissa meissä asuu pieni tiskijukka.

Vähintään sellainen tiskijukka, joka kokee tarpeelliseksi tärvellä, kyseenalaistaa, kohottaa tai sarkastisesti kommentoida kulloinkin ohitse soljuvan illanvieton, sesonkijuhlan, peruskoulun aamunavauksen tai maljankohotuksen yleistunnelmaa lykkäämällä musiikkimasiinasta ulos edellämainittuun tarkoitukseen sopivan kappaleen.

Sesonkijuhlien kappalevalintakuninkaana tällaiselle tiskarinkaapua soveliaan kyseenalaistamisen, herjanheiton tai suoranaisen luovan vittuilun tekosyynä käyttävälle näyttäytyy - ylioppilasjuhlien ja ristiäisten ohella - joulu.

Tietenkin.

Tapanintanssien puukkohippatilastoja odotellessa DJ-wannabe inspiroituu lueskellessaan pelastuslaitoksen ja poliisitoimen toistaiseksi ilmoittamaa pyhäpäivien keikkakertymää - millaisen sesonkijuhlan karvaan kääntöpuolen ja turpa-kiinni-meillä-on-nyt-kivaa -mentaliteetin manifestaatiokokooman korrekti sanamuoto "kotihälytys" taakseen kätkeekään! Oman elämänsa tiskijukka hypistelee mentaalisia levyvarantojaan Klamydian ramokäännösten kohdalla - sen verran somaan pähkinänkuoreen kappale Hyvää Joulua (Mä en haluu tänään lyödä sua) perhejuhlan perimmäisen pyhyyden tiivistää. "Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ näin sen pitää tapahtua/Mä en lyö sua/ sä et lyö mua/ miks ei voi aina olla joulua?" - voiko sen enää kauniimmin sanoa?

Sama tilastoja tavaava ilonpilaaja ihmettelee syvästi sitäkin, miten Kumikameli -klassikko Jorman joulu voi yhä puuttua YouTube näennäisesti rajattomasta valikoimasta. Aivan - juuri se kipale, jossa Jorma-poika sai lahjoja rekka-autollisen ja isänkin joulu on tavallinen - juhlimisen myötä kaatuu joulukuusi, hajoaa väritelkkari ja lopussa voi äiti vaikeroi/ kun isä kotona mellakoi/ja pihalla poliisin pillit soi/ ja radiossa laulava kinkku. (/Ja joulua jatketaan kaksistaan/ kun isä on viety putkaan.)

Joko on pilkattu ydinperhettä riittämiin? Kukaties.

Siirrytään kiusaamaan piiloporvarilliseen - tai avoimen tunnustukselliseen - todellisuuspakoon kääriytyviä luttanoita, joille todellisinta todellisuutta tapaavat edustaa Täydellisten naisten DVD-ekstrojen vertailu ja debatointi BB-pudotusten siis ihan totaalisesta epäreiluudesta.

Ok, myönnetään: John Lennonin ja missuksen Happy Xmas (War Is Over) on rahtusen sentimentaalinen, hitusen tarkoitushakuinen ja aavistuksellisen sokerinen, mutta sen päivitetyllä videolla on yhtä kaikki todennettu vaikutus saada ns. tavallisten kansalaisten syvät rivit kiemurtelemaan sohvillaan, vääntelemään suupieliään ja toteamaan että vaihda kanavaa, mua ahdistaa kun tollasia juttuja näytetään.

On se hyvä, että se asioiden näkeminen ahdistaa.

Eikä niiden olemassaolo?

Historian tasainen toistuvuus todentuu joululauluissakin; jos koppakuoriaismiehen joulumessu saattaakin soida radiossa (vaan ei näkyä telkkarissa), on hiljaisuuteen vajonnut samoja teemoja toisteleva Woody Guthrien 1913 Massacre'kin

Ja sen seuranneen sodan piti sentään olla "the war to end all wars".

Paha maailma. Ei lahjoja tänä jouluna, laulaa Kuningas Timantti. (Eikä pätkätyötonttujakaan kiinnosta aina duunia painaa.)

Joko on kiusattu riittämiin mukavuudenhaluisia todellisuuspakolaisia?

Ehkäpä.

Siirrytään ruotimaan vitun valoletkuja ja muita jouluun liitettäviä mauttomuuden universaaleja tiivistymiä. Jos alkaa hatuttaa, tingentangelikoristeita, Karita Mattilan joululaulu-ulinoita ja vilkkuvaloilla somistettuja tonttuhattuja ei mikään haasta yhtä tehokkaasti kuin Twisted Sisterin uran komeasti päättänyt joululevy - suositellaan soitettavaksi kokonaisuudessaan, volyymit yhdellätoista ja repeat -nappula päälle viimeistään Let it Snow'n tai White Christmas'in kohdalla.

Se osuus tingentangelimauttomuudesta joka vielä on pystyssä tämän tukkahevikeskityksen jälkeen todella ansaitsee osansa joulukattauksessa.

Nyt on tullut aika kaapia kuusenhavut hiuksista, sulkea sanomalehdet, jättää väestö hetkeksi rauhaan ja leikkiä rauhan ja lämmöntunteiden toisintamista.

Tehtäköön se ehkä parhaimman Suomessa koskaan levytetyn joulukappaleen voimin.

Areena on teidän, Hassisen Kone.

Joulusaarna mellakoista, knihdeistä ja viekkaista varkaista

Joulu.

Yhtäällä laitetaan kovat kaulaan, pyhänutut niskaan, korjataan ilmeet korrekteiksi ja varustaudutaan hymyilemään sukulaisille, joita normaalioloissa katselisi enintään kiikaritähtäimen ristikon läpi. Meillä on nyt kivaa, vittu.

Toisaalla paiskataan kakaroille parit paketit, käsketään olla kiljumatta kun aikuiset nyt kerran vuodessa haluavat vähän rentoutua ja olla rauhassa (ja on se nyt perkele kun ei sullekaan koskaan mikään kelpaa), vittu.

Kolmannella ei jakseta enää pelleillä, vaan kiskaistaan köysi kurkihirren yli. Ei väkisin, vittu.

Siinä jossain välissä muistetaan vielä unohtaa oma pakanallinen, Uralin takaa vaeltanut kulttuuriperu kotijumalineen ja keskitalven juhlineen ja sotketaan oman historian viimeisetkin sirpaleet tunnistamattomaksi mössöksi ymppäämällä niihin joko Lähi-Idästä vaeltanut paimentolaisusko tai Skandinaavisia hirsipuujumalia simatuoppeineen.

Yhtä kaikki - pääasia että saadaan päästellä tynkähistorian luoman häpeäntunteen höyryjä hetkisen verran ulvomalla, että kurjuus, kuolema ja heinäsirkat perivät maan, jos ne perkeleen mamut saavat romuttaa demokratian lisäksi vielä peruskoulujärjestelmänkin estämällä kollektiivisen Enkeli taivaan nuotin vierestä veisuun ja ehdottamalla, että joulujuhlanäytelmä sisältäisi muutakin kuin pyyheliinapäisiä lapsia imitoimassa itämaisia paimenia ja teiniäitejä.

Joulu.

Jeesuksen synnyinsijoilla asiat ovat sentään kutakuinkin ennallaan. Nuoria arabiäitejä nääntyy tasaisella tahdilla tiesulkujen pieliin Pyhän Pietarin innolla Länsirannan - ja alueen sairaaloiden - portteja vahtivien israelilaisnuorukaisten hypistellessä rynkkyjään jouluisen tähtitaivaan loisteessa. Jo olemassaolevilta kakaroilta muistetaan välillä lykätä varmuuden vuoksi kotikatot kumoon iloisenkeltaisilla puskutraktoreilla.

Murjaanien kuninkaat eivät vieläkään ole päässeet ylös polvikoukustaan: sen verran rautaisella otteella länsimaiset yritysherrat edelleen pitelevät kiinni Mustan mantereen luonnonrikkauksista, kaivostoiminnoista, kalavesistä ja sisämarkkinoista - kun kolonialismi kerran halvat raaka-ainemarkkinat syliin pudotti, ei uusliberalismin messiaaninen sanoma näe niistä aiheelliseksi luopuakaan.

Knihti on vaihtanut hevosensa panssaroituun automobiiliin, tankkiin tai hävittäjään, mutta käy kuuliaisena husaarina yhä sotaansa kevlarin ja mellakkakypäräin suojista - muistaen miten että siihen on meitä opetettu/ että totella keisaria/ ja kuunnella pyhää lakia.

Vaikka sitten tappaen ja virtaan heittäen kaikki Petlehemin kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset.

Niin kauan kun WikiLeaks ei sitä huomaa, se on ihan ok. Herodeskin sanoi.

Kullan, mirhan ja suitsukkeen sijaan selaan maailman uutisten ruudinkäryä, murtuneita luita, pahaa tahtoa ja husaarin palveluksesta jaeltuja ristejä.

Hyvää joulua, Minskissä hakatut. Hyvää joulua, Chilen - ja vähän muidenkin - vankiloiden nälkälakkoilijat solidaarisuuspommittajineen. Hyvää joulua, Tshetshenia, jossa rauhaa ei nähdä eikä juuri odotetakaan. Hyvää joulua, Aasia ja itäinen Eurooppa, ja sadat tuhannet ihmiskaupan vastahakoisina joululahjoina nääntyvät mantelisilmät ja tatjanat.

Hyvää joulua, sinä työsi kunnialla ja velvollisuudentunnolla hoitava knihdinkuvatus, joka sormet syyhyten seulot internetin ihmemaasta kiinni niitä, joita herrasi väärinajattelijoiksi kutsuu.

Hyvää joulua, sinä BBC:n uutisiin raahattu ekonomisti, joka maasi kymppitonnin lukukausimaksujen rampauttaman tulevaisuuden sijaan kannoit huolta mellakoiden vaikutuksesta Lontoon keskustaliikkeiden joulumyyntiin. Hyvää joulua, te Suomen hallituksen talipäät, joiden kuningasidea oli pudottaa alle 25 -vuotiaat 250 euron toimeentulotuen varaan. Hyvää joulua, te samat saatanan hallitustaunot, verouudistuksesta, joka lykkää palkkaan lisää pari euroa ja kerää sen kymppeinä pois nousevina ruoka-, liikenne- ja terveydenhuoltomaksuina.

Joku vielä ihmettelee, miksi ne vapahtajaa tervehtivät viisaat miehet luikkivat paikalle valtaapitävien katseita vältellen, peitenimien ja öiden pimeän suojissa.

Luuleeko joku, että tämän päivän väärinajattelijalla on eriäviä vaihtoehtoja?

Kun viekkaat varkaat ja väärät valtiaat ovat eksyneet valtionhallintoon, ei kansalainen juuri onnesta huokaa.

Täällä, Minskissä tai muuallakkaan.

Tavarataivaaseensa hukkuneille - tai sieltä jo pois löytäneille - jätän loppusanoiksi Göstan sävelet.

Joulutervehdys virkavallalle

Suomalais-luterilaisen, kärsimysmentaliteetin sävyttämän jouluperinteen olennainen osa on tunnetun historian hämäristä saakka ollut joulusiivous. Savuisimmatkin pirtit ja turvekattoisimmatkin majat on kuurattu nurkasta nurkkaan, järjestelty kulhot ja kaulimet ja valmistauduttu vapahtajan, joulu-ukon, valon synnyn juhlan tai minkä milloinkin tuloon - riippuen siitä, onko edetty aikakautta ennen kristinuskon miekan voimalla maahan ajamista vai sen jälkeen.

Tänä jouluna matalan majani siivoustoimenpiteissä auttavan kätensä pyrki parhaansa mukaan ojentamaan vapahtajan tai joulu-ukon sijasta astetta sinisempi taho - Suomen poliisi. Asuntooni ystävällisesti suoritettu kotietsintä jätti jälkeensä muun muassa (tuuletussyistä?) aukimyllätyn sängyn, säntillisestä vuosikertajärjestyksestään (arkistointisyistä?) sekoitetun Judge Dredd -kokoelman, kokoelman (koristelusyistä?) lattialle taputeltuja rapaisia kengänjälkiä ja uuteen uskoon plarattuja kirjahyllyn täytteitä.

Tahdonkin täten omistaa seuraavan (valo)kuvallisen joulutervehdykseni valtiomme huomaamattomasti toimivalle, ammattimaiselle ja tehokkaalle (not) virkavallalle. Tervehdyksen ensimmäisenä osuutena toimikoon taannoisen Ruotsin kruunupääparin, Victorian ja Danielin, yleisöstä bongattu siviilipoliisipari. Arvoisille lukijoille esitänkin jouluisen vekkulin kuva-arvoituksen: löydättekö mainitut viranomaiset oheisesta kuvasta? (Vihje: mikäli tehtävä tuntuu vaikealta, toimii toisen vyötäisilleen unohtama varustevyö hyvänä tuntomerkkinä.)

- - - - - -

Löytyikö?

Onnistuneille esitettäköön palkinnoksi samaisen vierailun lehdistökorokkeelta bongattu Suojelupoliisin edustaja, jonka naamioitumisyritys toimittajakollegojen pariin edustaa jo astetta edistyneempää mallia:



- - - - - -

Ja ihan vallan sinisiä veikkosia jatkotervehtiäkseni isketäänpä tänne vielä sama veikkonen elokuisen Olkiluoto Blockaden yhteydestä bongattuna:



- - - - - -

Näissä ystävällismielisissä merkeissä kelpaa meidän jatkaa kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Ja mikäli joku nyt keksisi ryhtyä ipisemään yksityisyyden vaarantamisesta - tai yksilöiden saattamisesta naurunalaisiksi - joutunen vastaamaan vetoon toimittamalla vapaavalintaiseen viranomaisosoitteeseen pesulalaskun eteiseni lattialle pudotetuista ja ikävän rapaiseksi tallotuista säärystimistä.

Nottas tiedättä.

Pommipoikia ja pohjoismaista terrorismia

Näin siinä sitten kävi.

Ruotsiinkin eksyi joku, joka pohjoismaalaiseen tapaan piti itseenkohdistettua väkivallantekoa validina mielipiteenilmaisun välineenä. Epäpohjoismaalaiseen tapaan tekijä vain valitsi köyden tai kotikaapissa nököttäneen metsästysaseen sijasta pommin.

Pohjoismainen äärioikeisto luonnollisesti kiittää tapahtuneesta päät painuksissa, polvillaan ja kädet vaaditussa muodostelmassa luojaansa, Hitlerin haamua, Timo Soinin syntymäpäivää tai mitä nämä veikkoset nyt pyhinään pitävätkin.

Yhtä uskonnollisesti oikeassa tahollaan on samassa matalaotsaisten fanaatikkokerhossa painiva pommipoika. Islamin yksinkertaiseen kanssaeläjien kunnioitukseen, hengelliseen nöyryyteen ja almunantoon vähäosaisemmille nojaava peruskoodisto toteutuu Tukholman pommileikissä yhtä mainiosti kuin kristilliset arvot Päivi Räsäsen seurakunnassa.

Tästä vähäisestä yksityiskohdasta oma fanaatikkokerhostomme ei luonnollisesti välitä. Sille ei riitä, että Tukholman imaami, Ruotsin islamilainen yhteisö ja vähän muukin muslimien enemmistö tuomitsee nähdynkaltaiset tempaukset; kun yleistäminen ja faktojen kaihtaminen on elämäntavaksi kerran valittu, ei saavutetuista ajatusurista hevin luovuteta.

Samanlainen yleinen verenjanon herätysjuhla maahanmuuttokriittisten keskuudessä nähtiin Tampereen murhapolton yhteydessä. Tulipaloon liittynyt irakilainen pizzayrittäjä räjäytti potin: Hommaforumin keskustelukerho repesi spekulaatioiden riemujuhlaan, jota ei näyttänyt hävettävän avoimesti iloita kolmen (kanta)suomalaisen kuolemasta. Yrittäjän maahanmuuttajataustan lisäksi muita perusteita ajatusleikeille ei kaivattu. Miksi olisikaan? Liian monet nappulat pelilaudalla olisivat vain sotkeneet maahanmuuttokriittisen matalaotsan pahimman pelon manifestoimisen. Enitenhän kerhomme pelkää sitä, ettei ulkomaalainen olisikaan se lapsia syövä ja koteja polttava hirviö, jona heidät pyritään esittämään.

Jollakin niiden pahuus on perusteltava.

Toimikoon yleistäminen siis kerhomme pääasiallisena argumentoinnin keinona. Se - ja jo mainitsemani faktojen unohtaminen. Vedetään peliin esimerkiksi Europolin - the European Law Enforcement Organisation - terrorismitilastot:

Europolin tilastot terroriteoista Euroopassa 2006-2009:
- Total number: 1770
- Islamic: 6 (0.34%)
- Right Wing Ethno-Nationalist and Separatist: 1596 (90.17%)
- Left Wing: 106 (5.99%)
- Other/Not Specified: 62 (3.50%)

Näyttää siltä, että kotto-Suomessa sianpäitä lähettelevät ja naispuolisia väärinajattelijoita "yllätyshalaamisella" uhkailevat nutipäät ovat tuottaneet itsensä sellaiseen aktiivisuuden tilaan, josta peljätty islamilainen terrorismi voi korkeintaan uneksia.

Mutta mitäs niistä yksityiskohdista.

Samaa mieltä on myös nimimerkki Kaunainen Työtön, joka muistuttaa myös että “liibatilaabati töttöröttötötötöö sivilisaatioiden törmäys gettoutuminen ja muutamia muita sanoja jotka kopioin wikipediasta lalla-lalla” [kirjoitusvirheet korjattu]., kommentoi pommiuutisen kommenttiosastoa tökkivä sarkastinen Lehti -julkaisu.


Yleisesti ottaen keskustelijat pitävät parhaana vaihtoehtona, että iskun takia kehitysapu lopetetaan, vähemmistöjen asemaa heikennetään, työttömyysturvaa karsitaan, irtisanomissuoja ja lakko-oikeus poistetaan, humanistinen ja yhteiskuntatieteellinen koulutus lakkautetaan ja vanhustenhoidon määrärahoja lisätään tuntuvasti. Myös faktojen tarkastamisesta ja mielipiteiden perustamisesta niihin olisi pikimmiten luovuttava, se jatkaa, säästäen minulta kirjoittamisen vaivan.

Mihin Tukholman pommimies sitten tähtäsi? Luultavasti samaan kuin tunnetun maailmankaikkeuden aiemmatkin terroristit: antamaan pökköä pesään demokratian vastaisille toimijoille, luomaan pelon ilmapiiriä ja ajamaan erinäisten valtioiden lauman maalaamaan itsensä yhä tiukemmin nurkkaan, johon niitä usutetaankin: tilaan, jossa sanan-, kansalais- ja yksilönvapauden rajoittaminen kansallisen turvallisuuden nimissä on isänmaallinen velvollisuus, kansalaisia ryhdytään luokittelemaan A-, B- ja Ö-luokkaan uskonnollisin sekä etnisin perustein ja kansalaisyhteiskunnan kriittisen äänenpainot nuijitaan hiljaisiksi lainsäädännön voimin - pois keikuttamasta venettä ja yhden johtajan yhtä oikeaa mielipidettä.

Tässä hän, surullista kyllä, luultavammin onnistuukin. Tästä pitävät Hommakerholaiset - sekä heitä äänestäviä perseääliötä kosiskelevat valtapuolueet - huolen.

On hetkiä, jolloin ymmärrän täydellisesti Monty Python -ryhmän perustelut ilmoitukselleen päätöksestä lopettaa komedian teko: nykytodellisuuden absurdiuden kanssa ei vain ole enää mahdollista kilpailla fiktiivisen huumoren keinoin. Todellisuus pesaisee fiktion mennen ja tullen - lingoten kaupan päälle.

Assange, vapaa sana ja vuodollinen interventio

Lex Soininvaara, perustulo ja astetta uudempi Suomi

Harvoin osuu mainoskampanjan lanseerausajankohta yhtä nappiin kuin vihreiden itsenäisyyspäivänä ilmoille lykkäämä vihreästi virkeämpää uutta Suomea kuvaillut imagopläjäys. Herlinin hermostumiselle Uusi Suomi -brändin lokaamisesta en jaksa korvaani lotkauttaa, mutta vihreiden uudemman Suomen sävy pistää silmään; kovin pilkistää riveiltä kokoomuksellisen sinisiä sanoja, vaikka vihreää päälle koetetaankin sutia.

Älkää peljästykö; en aio blogioksentaa vanhavasemmistolaista vihreäallergikon lausuntoa. Kunhan listaan kasan kirjoihin ja kansiin dokumentoituja tosiasioita.

Vihreämpi uusi Suomi lupaa tekstisisällössään oikeastaan vain yhden konkreettisen asian: perustulon. Sitä vihreät lupaavat ajaa jatkossakin. Mutta millä keinoin?

Köyhyyttä vähentääkseen on hallitus päättänyt ryhtyä oivallisiin toimiin:
vastaisuudessa opintonsa keskeyttävän, 18-25 -vuoden ikähaitariin osuvan nuoren toimeentuloturvaa voidaan uuden lain turvin leikata jopa 40 prosenttia. Väärän opiskelualan valinnut jää kiikkiin valintaansa ja opiskelukyvyn syystä tai toisesta menettäneet päätyvät nätisti leikkuupöydälle - parempi siis pitää mielenterveydestä kiinni ja olla poksahtamatta perheelliseksi. Epätoivottavaksi toiminnaksi laki määrittää myös opintojen keskeyttämisen töihin hakeutumisen vuoksi.

Suunniteltu toimeentulotuen leikkely vaeltaa hallintokoneiston käytävillä Lex Soininvaaran nimikkeellä - esitys siitä kun tulla tupsahti Osmo Soininvaaran johtamasta SATA-komitean perusturvajaostosta.

Kokoomusministeri Risikon suulla lain yhteydessä on - luonnollisesti - toisteltu myös totuttua mantraa siitä, miten se toimeentulon ulkopuolelle leikkaamisen sijaan paimentaa syrjäytymisvaaraan ajautuneet nuorukaiset isällisen kurinpidollisesti takaisin yhteiskunnan turviin. Huomaamatta on jäänyt, miten valtion tuottavuusohjelma - jonka toimimattomuus ja tuottavuuden vähentäminen sen lisäämisen sijaan on jo eduskunnan tarkastusvaliokunnnassakin pistetty merkille - on onnistuneesti poistanut osaavaa työvoimaa sosiaalitoimen ja työhallinnon toimipisteistä. Jäljelläolevat painavat pitkää ja ylikuormittunutta päivää. Millä resurssein näihin uuden lain syrjäyttämiin lie on aie puuttua - se jää Risikoltakin huolellisesti määrittelemättä.

Valiokunnan ratkaisevassa äänestyksessä vihreiden edustajaa ei näkynyt. Kun samasta kuluvana keskiviikkona äänestetään isojen poikien puolella, painavatko vihreät hyväksyntänsä lain sinetöimiselle - vai hyväksyvätkö sen hiljaisesti jättämällä saapumatta paikalle?

Kokoomukselta heruvien suosiopisteiden ylläpito vaatii rivakkaa hännänheilutusta: hallituspaikasta kiinni pidettäessä ei periaatteiden myymisellä vaikuta olevan rajoja.

Itsenäisyyspäivästä - Kiitos Lenin 1917

Propsit vain kaikille; palasiksi menneille tai palasina palanneille, kaukopartiovärväyksestä tunnustukseksi saadun opiaattiriippuvuuden harhamaan eksyneille, alkoholiin psyykensä myöhemmin haudanneille, perheensä sen rintamamiestalon ohella vasaroineille - elämänsä, nuoruutensa, kaiken kaikkisen terveytensä parin metalliprenikan tai nätisti värjätyn nauhanpalan edestä menemään laittaneille.

Toisaalla se on sanottu jo riittävän osuvasti - ei minun enää tarvitse sen ylitystä yrittää. Voin vain toisten sanat toistaen sanoa, ettei sota ole rikos ainoastaan sen jalkoihin jäävää siviiliväestöä, niitä naisia, lapsia ja vanhuksia kohtaan - se on rikos myös niitä univormuun puettuja ja poliittisten etuuksien nimissä lahdattuja yksinkertaisia nuorukaisia kohtaan, joiden virta vuosisadasta toiseen on valitettavan loputon.

Sanottakoon ääneen seuraavakin:
ennen fennomanian ja kansallistunteen keksimistä - ja silloinkin se keksittiin palvelemaan silloisen yhteiskuntamallin yläluokan poliittisia intressejä - Suomen alueella sotaan suhtauduttiin siten, kuten siihen suhtautua pitää. Värväreiden tulosta kuultaessa nostettiin reput selkään, ravattiin metsään ja sanottiin, ettei tässä kylässä kuulkaas ole sotaväkeen kelpaavia. Menkää muualle.

Ei paljoa kiinnostanut, kuninkaiden lippujen alla vaeltelu. Eivät vaikuttaneet talonpojan tai kengittäjän arkeen, rajanvedot jossain kaukomailla. Tai lähempänäkään. Ja mistäs sen tiesi, jos uusi herra vaikka olisi edellistä parempi - laittaisi vaikka pienemmät verot? Kannatti yrittää, ja pitää itsensä elossa sen nähdäkseen.

Kauas on tultu niistä päivistä. Vaan periaate se vain pysyy samana: isänmaallisin mahdollinen asia jonka sotilas missä tahansa saattaisi näinäkin päivinä tehdä, olisi heittää pysänderi olan yli, kehoittaa herroja komentajia ja päättäjiä vetämään vitun päähänsä ja juoksemaan vuorille sekä todeta, että on tässä elämässä parempaakin tekemistä kuin kuolla ennen aikojaan.

Vaikka jäädä kotirintamalle naimaan sitä vaimoketta. Make love, not war.

Mikä mies se on, joka valitsee boobsien sijasta pommit?

Epäisänmaallisuudesta äkämystyneille sisällytettäköön tähän kohtaan selventävä sanallinen paragrafi. Mikäkö tekee linjanmittaisesta ja rajat ylittävästä pysänderin olan yli heittämisen ajatuksesta niin isänmaallisen?

Silkka käytännön matematiikka: yksinään on paha sotia.

Ilman puskurivyöhykkeenä ja tykinruokana välissä huseeravia sotilaskuntia arvon päättäjät - vuosisadasta toiseen - olisivat yllättävän tilanteen edessä: on luotu ongelma, ja nyt se pitää selvittää. Ihan itse. Kääriä hihat ja käydä kurkkuun kiinni. Jos uskaltaa.

Näihin kauniisiin sanoihin päätettäköön pari vuorokautta myöhässä syntynyt itsenäisyyspäivän messu. Tai melkein: lähiöidemme pilottitakeille ja hallintovallan piilonutipäille omistettakoon Yrjö Kallisen vanhat sanat:

Kyllä vielä sotilaiden kanssa voi keskustella sodastakin ja rauhan asiasta. Sotilaiden, jotka ovat nähneet, mitä sota on. Mutta taivas varjelkoon meitä tavallisilta siviileiltä, jotka ovat isiltä perittyä sotaintoa täynnä. Näiden kanssa on helisemässä"

Siinä teille, Natottajat.

Matkasanoja, pieniä loitsuja, pieniä unia

Usein se on sanottu, vaan lausuttakoon yhä uudelleen;
matka tuo kappaleen likemmäksi itseä.

Ei kaukomaa vie kauas, ei maailmaa toiseksi taio.

Itsen se vain tuo likemmäs. Oikoo pois, arjen verhot, peittämästä. Näyttää selkeämmin; tarkemmin kuin kodin peili koskaan voisi.

Joskus liiankin.

Vaatii sisua, katsoa takaisin. Suoraan ja räpyttelemättä.

Siinäpä maailman enemmistön pelko. Ei murtovaras tai tuhotulva, tulipalo tai tuntematon murhamies. Vaan itse.

Kysymyksiä, joiden vastaukset mieli tietää, mutta pienuuteensa pakenee; ei uskalla myöntää, vielä vähemmän toimia. Peittää korvat, kun yö huutaa vastaan. Väittää, ettei kuule. Elää muille, kun ei itselleen uskalla.

Mukavuudenhalusta. Miellyttämisenhalusta. Kun on ollut tapana. Älä keikuta venettä; pienet aallot voi teeskennellä pois, isommista jo tulisi märkä syli.
Meillä on kaikki hyvin. Ei puhuta siitä nyt. Tähänkin asti tämä on toiminut.

Halveksittavaa.

Pystypäin ja yksin; itsensä, mieluummin. Itsensä myynyt tietää aina huoraavansa. Vaikka silmät kiinni teeskentelisikin.

* * * *

Mieli tuo. Kutoo, kehrää, kokoaa. Yön laskeutuessa, vuorovesien laskiessa, jättäessä merenpohjan tummaksi kävellä. Maailman nukkuessa sykkeen kuulee selkeämmin.

Kun melkein taittaa niskansa, louhikkoa kiivetessään, aaltojen rajaa tavoittaessaan, majakan hahmon valvoessa yllä. Euroopan läntisin kärki - kuin hakisi mielelle rajoja kartan viivoilta.

Sitä tervehtii Atlanttia, kylmää jättiläistä; toista samanlaista. Hiukset, aina säntilliset, tuulen uudelleen solmimina. Puhuri iholla kuin kosketus, kauan sitten.

Kyky kadehtia - pari käytännön ratkaisua romaniongelmiin

Kaksi Helsingin kaupungin johtavista virkamiehistä, kaupungin hallintokeskukseen kuuluvan turvallisuus- ja valmiusosaston päällikkö Hannu Hakala ja sosiaaliviraston johtava asiantuntija Jarmo Räihä, herättivät ansaittua huomiota esiintymällä sopivassa humalassa virkamatkallaan Romaniassa. Marraskuun puolivälissä maahan matkannut suomalaisryhmä oli aikeissa pohtia yhetistyössä paikallisten viranomaisten kanssa sitö, miten hillitä romanikerjäläisten tuloa Helsinkiin ja vihjata moista matkaa suunnitteleville, että parempi olisi jättää välistä.

Pussikaljoittelemaan äityneet herrat ovat kaupunginjohtaja Jussi Pajusen nimittämän romanityöryhmän keskeisissä rooleissa Helsingin niin sanottua kerjäläisongelmaa ratkaistaessa.

Somaksi lisämausteeksi Jarmo Räihä on parhaillaan myös syytettynä kahdesta avunannosta virkarikokseen.

Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan Sosiaalikeskus Sataman pihalla sijainneen romanikerjäläisten leirissä tapahtuneen tulipalon jälkeen kaupunki kieltäytyi järjestämästä romaneille hätämajoitusta. Pulaan jääneiden EU-kansalaisten - joita Romanian romanitkin pienestä värivirheisyydestään huolimatta ovat - avuksi tulivat viranomaisten sijaan Sosiaalikeskuksen väki, joka majoitti pakkasyöhön jätetyt romaanit Kalasataman keskuksen tiloihin.

Kaupunki ei innostunut kolmannen sektorin väliintulosta, vaikka erilaisia hyvinvointivaltiolle kuuluvia, perusoikeuksien toteutumisesta huolehtivia toimenpiteitä sille on viime vuosina yritetty sälyttää, aina lastenhoidosta vanhushuoltoon.

Ratkaisuksi ongelmaan kaupunki tarjoaa romanien karkoittamista takaisin Romaniaan. EU-maa Romanian rakenteellisen rasismin luoma ongelma pyritään lakaisemaan maton alle toimittamalla romanit takaisin lähtöpaikkaansa 300 euron yhtä autokuntaa kohti myönnettävällä "muuttoavustuksella". Kylkiäisenä heille kustannetaan noin 25 euron lauttaliput.

Ihmisoikeusongelman olemassaolon sijaan keskustelupalstojen vakiokävijöissä herätti aggressiota päätös muuttoavustuksesta. Helsingin Sanomien ja muutamien muiden julkaisujen keskustelufoorumit täyttyivät vihaisista kysymyksistä siitä, mistä oikeamielinen kantasuomalainen voisi noutaa itselleen moisen pröystäilevän avustussumman.

Räihän suomimisen sijaan lähetänkin terveiseni foorumien taulapäille - tarjoten ilmaiseksi muutaman hyväätarkoittavan neuvon ja helpon käytännön vinkin siitä, miten päästä tasoihin kadehdittujen kerjäläisten ja muuttoavustustensa kanssa:

a) hankkiudu eroon työstäsi. Pääsyy esimerkiksi Romanian romanien kansainvaellukselle Euroopan kadunkulmiin on tasaisen tappava työttömyys kotimaassa: rakenteellisen rasismin maassa ei vääränvärisiä töihin juuri palkata.

b) hankkiudu eroon henkilöllisyyspapreistasi. Eritoten Romania, Slovakia ja Bulgaria ovat profiloituneet maina, joissa syntyville romaneille ei myönnetä virallisia henkilöllisyystodistuksia. Muistathan passisi polttaessasi ja ajokortin koiralle syöttäessäsi päätyväsi samalla yhteiskunnan jäsenilleen tuottamien palvelujen ulkopuolelle: sano hyvästit peruskoululle, julkiselle terveydenhuollolle, päivähoitopaikoille ja vakuutuksille.

c) muuta asumukseen - asuntovaunuun, kaupungin ghetto-osastoon tai hökkelikylään - vailla juoksevaa vettä, lämmitystä ja turvallista sähköä. Passien ja päivähoitopaikkojen tapaan romaneja ei edellämainituissa maissa kelpuuteta julkisten tai yksityisten markkinoiden vuokra-asuntoihin tai asuntolainan saajien piiriin, joten asumisen toteuttamiseen tarvitset reipasta tee-se-itse -henkeä.

d) yleisen valituksen aiheen muodostavat "romanimafioiden" tai "järjestäytyneen rikollisuuden" kerjäämisellä takovat taloudelliset jättivoitot. Sano siis hyvästit köyhyydelle, ota kuppi kauniiseen käteen ja istahda lumiseen kadunkulmaan - johan alkaa ropista kuin Veikkauksen voittolaarissa.

e) jätä valtaväestön rasistisiset nimittelyt, kokemasi väkivalta ja "mene töihin" -huomautukset omaan arvoonsa. He eivät tiedä mistä puhuvat; kadunkulman voittajalle, salaiselle miljonäärille.

Kyky kadehtia saattaa olla koodattu suomalaiseen geeniperimään syvemmälle kuin arvaankaan.

Muutakaan selitystä en keskustelupalstojen valitusvirsille keksi.

Vähän viitseliäisyyttä, ja kas - olet liittynyt samaan menestyjien kerhoon.

Nato, Lissabon ja kuinka Tohtori Outolempi palasi maailmanpolitiikkaan

Matkailu avartaa. Tai sitten ei.

Tällä kertaa se tarjosi visiitin militarismiin niksahtaneen Euroopan reunavaltion pääkaupunkiin tarjoten matkamuistoiksi passiin lyödyn käännytysmerkinnän, rajaviranomaisten huiputtamisen onnistuneen kakkosyrityksen - ja rajanylityksen - muodossa sekä toimittajan toimessa Naton huippukokouksen sydämessä sompailua - aikana, jona sitä passiani somisti paitsi maahantulokielto, myös maassaolokielto.

Tarkempi sihti ensi kerralla, pojat.

Loppuraportti sopii lukea täältä - kerran kirjoitettua kun on ilo levittää.

Perussuomalaiset teekutsut ja äänestävät perseääliöt

Sanoja, sanoja, kauniita sanoja. Sitä kauniimpia, mitä populistisempaan - vai tulisiko sanoa kansaan uppoavampaan? - sävyyn niitä käyttää, kuta vähemmän faktapohjaa niille latoo ja mitä enemmän ikäviä tosiasioita yksinkertaisten mainosfraasien taakse piilottaa.

Isossa maailmassa yksinkertaisia lauseita yksinkertaisille kansalaisille latoo vaihteeksi Amerikan maan Teekutsuliike. Itseilmaisultaan ja agendaltaan se ei juuri poikkea Eurooppalaisista hengensisaristaan: valkoisen keskiluokan konservatiivis-populistisista yhden sloganin liikkeistä, joiden maailmassa homot pitävät päänsä kiinni, akat pysyvät keittiössä, rauha tehdään sotimalla ja söpöjen lasten päivähoitopaikat, vanhusten vaipat ja tavallisen kansalaisen palkankorotukset ovat vähissä Pahan Maahanmuuttajamafian vuoksi.

Yhteistä näille yhden sloganin liikkeille on myös se, mistä kansanosasta iso lohko niiden äänestäjäkuntaa koostuu:
pienituloisista, työttömistä, eläkeläisistä, itsensä rahtusen verran enemmän isänmaallisiksi tai muuten "kunnon kansalaisiksi" mieltävistä alemman keskiluokan ja sitä alempien tasojen eläjistä, joiden mukaan on "hyvä että joku sanoo asiat kuten ne ovat" ja on "pienen ihmisen puolella".

Kyvyttömyys ymmärtää luettua tekstiä on sekin äänestäjäkunnan mainitussa lohkossa huikeissa lukemissa.

Kuulkaas nyt. On ihan ymmärrettävää äänestää intressiensa mukaan: on vain loogista, että nallewahlroosit äänestävät Kokoomusta ja maakunnan isotilallinen Keskustaa - näin tehden he huolehtivat omista eduistaan. Mutta kun se pienituloinen lähiötallaaja menee ja äänestää "Soinia kun se on niin reilu mies" tai Kokoomusta voidakseen tuntea olevansa osa niitä Hiukan Parempia Ihmisiä, ollaan paradoksin äärellä. Kyse on joko vakavasta ontumisesta luetun ymmärtämisen alueella tai sellaisesta masokismin muodosta, jossa toivotaan mahdollisimman suurta taloudellista kurjuutta itselle ja muille.

Mainiona esimerkkinä kuuluisan pienen ihmisen kusettamisesta toimii vaihteeksi Perussuomalaisten Täysmuutos -ryhmä, jotka pistää paatuneimmankin skeptikon vetämään henkeä.

Täysmuutos koostuu Perussuomalaisista yrittäjistä. Naama peruslukemilla se esittää, että 60 vuotta täyttäneitä eivät enää työehtosopimukset koskisi - eli 60 täytettyään työntekijä voisi ”vapaaehtoisesti sopia” työnantajan kanssa pienemmästä palkasta, joka suurimmillaankin jäisi alle 1500 euron.

Eläkkeet muuten lasketaan viimeisen 10 vuoden työhistorian perusteella.

Eli toisin sanoen: Perussuomalaiset pidentäisivät työuria laskemalla paitsi palkkoja, myös eläkkeitä.

Mutta kyllä se Soini on reilu mies.

Lukijalle jää aiheesta kaksi kehäpäätelmää: joko tämä köyhän miehen Kokoomus tyystin pihalla työelämästä ja valtion talouden mekaniikasta - tai sitten lupaukset pienen ihmisen puolella seisomisesta ovat kauniilla hutulla kuorutettua paskapuhetta.

En tiedä, kumpi skenaarioista on pelottavampi. Yhtä kaikki, tunkua työväen unohtaneen työväenpuolueen ykköspaikalle alkaa olla pelottavissa määrin - oli se sitten tahallista tai tahatonta. Malli, kuusikymmentä täyttäneet tekisivät orjapalkalla entistä suuremman osan töistä muiden sätkiessä yhä samojen pätkätyöllisyyden ihanuuksien parissa ja ollessa uuden halpatyövoimareservin ansiosta vieläkin huonommossa asemassa ei kerro kovinkaan humaanista poliittisesta maailmankuvasta.

Suurten tuloluokkien hegemonian haastamisen sijaan Perussuomalaiset kääntää esiin todellisen karvansa ja astuu - kaikessa hiljaisuudessa - mukaan leikkiin, jossa työntekijöiden oikeudet edustavat vanhan maailmanajan jäämistöä, josta on pikimmiten päästävä eroon.

Ei se eroa olennaisella tapaa Teekutsuliikkeestä, joka argumentoi muslimi-Obaman ajavan maahan sosialistista järjestelmää ja terveydenhoidon rakennemuutoksellaan kaikkia takaisin Britti-imperiumin aikaiseen orjuuteen.

Halleaamen. Populisti on puhunut. Älkääkä hyvät Perussuomalaiset jaksako avautua, miten tämä ja tuo eivät ole Soinin tai puolueen omia kannanottoja: se jippo on nähty - mutta hämmästyttävän moneen se edelleen uppoaa.

Silmä käteen, äänestävä perseääliö. Se masokismi voi olla ihan kiva juttu omassa kamarissa, mutta älä pakota sitä meidän muidenkin päälle.

"Have a penny for the Guy?"

"Remember, remember / the Fifth of November / the Gunpowder Treason and Plot / I know of no reason why the Gunpowder Treason / should ever be forgot..."

Penni miehelle - pyhäinpäivän pimeyteen, salaliittojen, sabotaasien ja arvoituksellisten hymyjen iäisesti elävään perimään.

Työväenluokan politiikkapalapeli

Timo Soini lupaa "työväenpuolueen ilman sosialismia".

Se mitä tekemistä sosialismilla on vasemmistopolitiikan suhteen maassa, joka todistettavasti on - ainakin kalenterin sivuilla - liikkunut 70 -luvulta jo muutamia vuosikymmeniä vapaavalintaiseen suuntaan, jää hämäräksi. Mutta niin se Soini yhtä kaikki lupaa.

Olkoonkin sitten - se työväenpuolueisuus, siis - miten pahassa ristiriidassa tahansa Perussuomalaisten esimerkiksi Helsingin kaupunginvaltuustossa vetämän Kokoomuksen apupuolue -linjan kanssa.

Paavo Arhinmäki taas vastaa vetoon tarjoamalla "työväenpuolueen ilman rasismia".

Tässä ollaan jo lähempänä arkirealismia - vaikka puolen internetin bloginrustaajat epäilemättä heräävätkin huutamaan, että se on populismia, ei rasismia, ja populismi on oikein jees.

Isänmaallisuus ilman rasismia saattaisi jo maistua kattauksessa sekin. Katsotaan, mitä kevään ruokalista tarjoaa.

Mutta palapelistä on unohtumassa erän tärkeä pala, sopasta olennainen mauste.

Kansallinen Kokoomus.

Se kun tarjoaa vaihtoehtonaan työväenpuolueen ilman työväkeä.

Kansalaisaloite: pimppiä Henry Laasaselle

Pahoittelen alatyylistä otsikointiani. Menkööt se modernin huomiohakuisuuden ja BB-estetiikan vaalimisen piikkiin. (Tai jos sitä loukkaavaksi sanotte, kommentoin korkeintaan toteamalla Teidän yrittävän rajoittaa tuota veteraanien minulle kunniakkaasti tuomaa ja takamaa sananvapauttani.)

Henry Laasanen, tuo valtakuntamme virallinen itkijänainen, on jälleen noussut soisista syvyyksistään valistamaan meitä feministien uhasta.

Laasasen miehisiä klisheitä onnistuneesti kierrättänyt teos Naisten seksuaalinen valta julisti muutama vuodenkierto sitten esimerkiksi naisten alempien palkkojen olevan oikeutettu osa yhteiskuntarakennetta, sillä biologisen sukupuolensa ansiosta naiset pitävät hallussaan salaista asetta, "seksuaalista valtaa", jolla kiristää ja ansaita itselleen etuuksia tavalla, johon miehet eivät kykene. Näin ollen Laasanen näki aiheelliseksi tasa-arvoistaa yhteiskuntaa jättämällä naiset laillisissa rakenteissa kakkosriviin - wanhan hyvän ajan tapaan - sillä seksuaalisia palveluksiaan pihtaamalla he kuitenkin voisivat uiskennella sujuvasti urakehityksen ja muiden bonusten maailmaan.

Teoksensa sivuja Laasanen täytti hurjilla, miehet ja naiset 1-10 -numeroarvosanoin eri ryhmiin jakavilla talukoille todistellen siten, että seiskatyypin miehet saavat liian harvoin kympin naisia. (Mitä tekemistä tällä oli tasa-arvon kanssa, jäi valitettavasti tarkentamatta.)

Mutta silloin oli silloin ja nyt on nyt. Laasanen sanailee Aamulehdessä uuden annoksen kelpo salaliittoteoriaa aihealueen vinkeimmästä päästä. Tällä kertaa asia koskee Tanssii tähtien kanssa -formaattiin osallistuvaa, Vuoden pakolaisnaista Nasima Razmyaria, tämän afgaaniyhteisöltä saamaa negatiivista palautetta ja tasa-arvoministeri Wallinin hiljaisuutta Rasmyarin saaman negatiivisen palautteen edessä.

"- Feministien tavoitteena on saada valtaa Suomessa. He saavat valtaa luomalla kuvan, että suomalainen mies on väkivaltainen ja huono. Jos feministit hyökkäisivät maahanmuuttajaryhmiä vastaan, se korostaisi
suomalaisen miehen paremmuutta ja sitä, kuinka heillä on mukava suomalainen mies."


"- Joku logiikka pettää. Kun audimies Esko Kiesi sanoi humoristisia kommentteja naisista, tasa-arvoministeri Wallin ja johtavat feministit tuomitsivat hänet sovinistisiaksi."

Siinä pari kappaletta ehtaa ajankohtais-Laasasta.

Niin kiehtovaa kuin parhaimmillaan 50 -luvun USA:n kukkeinta kommunistiparanoiaa muistuttavaa Laasastelua onkaan lukea, ehdotan silti aloitettavaksi seuraavaa kansalaisliikettä:

antakaa nyt joku viimein tuolle miehelle pillua. Jos se siitä edes vähän rauhoittuisi.

Nainen - pue ja riisu!

Ranska heurekekkasi taannoin kieltää naisiltaan burkaan sekä kasvot peittävään niqab -huntuun sonnustautumisen julkisilla paikoilla.

Samansuuntainen lakialoite on vireillä muutamassa muussakin vapaan läntisen Euroopan maissa, esimerkiksi suklaisen siirtomaahistorian Belgiassa.

Uusimpana pelurina naisten pukeutumisen säätelyyn lain ja asetuksin kentälle astuu italialainen Castellammare di Stabian rannikkokaupunki. Se suunnittelee minihameiden ja muiden paljastavien vaatteiden kieltoa perustellen kieltoa soveliaisuudella ja säädyllisyyden palauttamisella kaupunkikuvaan. Minihameiden lisäksi kieltolistalle lisättäisiin matalavyötäröiset farkut, jalkapallon peluu kaupunginkialueella sekä jumalanpilkka.

Kaikkien maiden konservatiivit: liittykää jo yhteen ja päättääkää, tuleeko maailman naisten tasa-arvon ja säädyllisyyden nimissä pukeutua vai riisuutua.

Mikäli yhteismielipidettä ei saada aikaan, laatikaa edes globaali aikataulu siitä, kumpaa versiota missäkin kuussa tulee suosia.

Sitä odotellessa jumalanpilkka voitaisiin ihan Räsäsen mieliksi kaivaa keskustelun aiheeksi täälläkin. Kuivakkaa kulttuurielämää saattaisi kummasti piristää pieni uutuusversiointi case Hannu Salamasta.

Nainen vaietkoon seurakunnassa

Päivi Räsänen.

Tuo kuohkeakampauksinen Jumalan sanansaattaja.

Ainakin mikäli häneltä itseltään kysytte.

TV2:n Homoillassa Räsänen mennä lasketteli sellaista valkohehkuista saarnastulta, että korviaan lienee olisi pidellyt jo Jeesus itsekin; hengailihan tämä aikoinaan lepratautisten, huorien, veronkiskureiden ja muun pohjasakan seurassa, tullen samalla suututtaneeksi pyhiin kirjoituksiin elämän sijasta takertuvat fariseukset ja kaataneeksi jokusen muunkin aikanaan hyvällä silmällä katsotun pöydän.

Huvittumiseni Räsäsen saarnastulvaan ei kuitenkaan liity tähän sisäiseen paradoksiin Jeesuksen opetusten hylkäämisestä.

Huvittumiseni kasvaa kasvamistaan, aina sitä myöten mitä enemmän Raamatun vastaisia metodeja Räsänen tulee käyttäneeksi.

Eikö hän ole huomannut käskyä siitä, että naisen tulee vaieta seurakunnassa? Vai rikkooko hän tietoisesti tätä Raamatun ohjetta, uhraten mahdollisesti jopa kuolemattoman sielunsa sen edestä, että ehtisi puheillaan mahdollisimman monet tavoittaa ja pelastaa?

Kuka tietää.

Ja se muhkea kampaus?
"Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten, vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien tähden."
- (1.Kor. 11:7-10)

Pidä huivistas kiinni, Tatjana.

Ja ne korut? Kultaväri vaikuttaa ainakin naistenlehtihaastatteluiden perusteella olevan Räsäselle mieluinen valinta. Vaan mitä sanookaan 1. Pietarin kirje kohdassaan kolme?
"Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis."


Entä rouva puheenjohtajan usein suosimat siistit ja hyvinistuvat housupuvut? Vaatetusalan ammattilainen kiittelee valintaa, mutta pyhä kirja sen kun
pauhaa:
"Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi."
- (5.Moos. 22:5)

Toivottavasti sillä vaatekaappien, laihdutuskuurien ja poikansa hiustenleikkuiden estämisyrityksillä on jokunen sielu pelastettu - olisihan se nyt ikävää, jos Jumalan sanaa vastaan oltaisiin rikottu turhaan.

Rouva puheenjohtajan keikkakalenterin laadinnan perusteet ja muun kalenterisisällön aikataulutuksen pohtiminen on jo lipsahtaa inhorealismin puolelle, mutta tehdään se nyt silti:
"Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti... Ja jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti..."
- (3.Moos. 15:19-30)

Näihin kuviin ja tunnelmiin on lie soveliasta lopettaa tämä saivartelun, synkän huumorin ja sanataiteen rajoja koetteleva tekele.

Muistakaatten rakastaa lähimmäistänne kuten itseänne ja tehdä toisille siten, kuten soisitte itsellenne tehtävän.

Burkista, bitcheista ja naisen itsemääräämisoikeudesta

Naisten vaatetus.

Niin pieni asia - ja silti se mitä naisihminen ylleen valitsee, muodostuu kerta toisensa jälkeen tulikivenkatkuisen poliittisen väännön kohteeksi.

Pääasia lyhyesti: kun saavutetaan piste, jossa valtio ryhtyy lain voimin sanelemaan mitä nainen saa tai ei saa pukea ylleen julkisella paikalla, ollaan vakavan tasa-arvo-ongelman edessä. Ranskasta Afganistaniin.

Ranskan parlamentin ylähuone on täten hyväksynyt burkakiellon. Laki tulee voimaan puolen vuoden kuluessa - ellei se satu kaatumaan perustuslakituomioistuimessa.

Äänestyksessä vain yksi ylähuoneen edustajista vastusti burkakiellon kirjaamista lakiin.

"Tässä ei ole kyse turvallisuudesta tai uskonnosta vaan tasavaltalaisten periaatteidemme kunnioittamisesta", lausui oikeusministeri Michele Alliot-Marie. Alliot-Marien mukaan kasvojen peittämistä hunnulla ei voida sallia - vaikka kyseessä olisikin naisen oma valinta.

Mielenkiintoinen paradoksi: suojella vapautta pakolla?

Lain mukaan burkaa tai niqabia käyttävä nainen saisi 150 euron sakot. Tähän asti länsimainen kulttuuri on ladannut naistensa niskaan ainoastaan paineet sanattomasti säädetyn kauneusihanteensa saavuttamisesta ja ylläpidosta: riittävän hoikka painoindeksi, riittävän isot tissit, sopivat pusuhuulet, tekotukkaa tilkkeeksi jos ei omassa tuuheus tai pituus riitä. Ja vaatteet - jopa Helsingin Sokos kauppaa push up -liivejä 8 -vuotiaille. "Suuren kysynnän vuoksi", vastasi markkinointipäällikkönsä syytä moiseen kysyttäessä.

Tämän päälle puututaan siis vielä vaatteisiinkin. Yhtäällä länsimainen oikeuskäytäntö katsoo paljastavanpinkeän vaatetuksen kelpaavan raiskaustapauksissa tuomiota alentavaksi syyksi - ja toisaalla kertoo, ettei omaehtoinen kasvojen tai vartalon peittäminenkään kelpaa.

Yhteiskunta kuin yhteiskunta: nainen pysyy rivien väleissä objektina, jonka ulkomuotoa katsotaan tarpeelliseksi hallita. Ihan niinku naisten omaksi parhaaksi, tajuuks?

Ranskassa burkakiellon skitsofreenisuus ei jäänyt kommentoimatta. "Niqabitcheiksi" itseään kutsuva kaksikko marssi pikkuruisissa hot pantseissa ja niqabeissa pitkin katuja, poseeraten eri ministeriöiden ovilla. Pikku esitykseen tiivistyy paljon; peitä tai paljasta, mikään ei kelpaa. Peitä tai paljasta; joku sen soveliaisuuden kuitenkin kyseenalaistaa.

Tuntuvien sakkojen lisäksi tuomitut voitaisiin passittaa ranskalaista kulttuuria opettaville kursseille. Ainoa kompastuskohta ovatkin syntyperäiset ranskalaiset, jotka ovat hunnun pukineekseen valinneet.

Samanlaisia lakeja on vireillä muun muassa Belgiassa ja Espanjassa. Belgian parlamentin alahuone äänesti burkakiellon puolesta viime keväänä. Espanja alkoi harkita kieltoa sen jälkeen kun burkien käyttöä oli rajoitettu Barcelonassa.

Mitä seuraavaksi?

Säädetöönkö se raiskaustuomiota alentava minihameasenne seuraavaksi omaksi lainkohdakseen?

Illan Israel -pätkä suomalaisen aseviennin autuudesta

ICAHD Finlandin koostama koko perheen videoesitys Suomen kahdesta israelilaisesta asekauppakumppanista, Elbit Systemsistä ja Rafael Advanced Defence Systemsistä.

Suomen armeija - käytetään nyt tätä sanamuotoa; puolustusvoimiksi kun niitä siellä Somalian rannikolla ja Afganistanin vuorilla on enää hiukan vaikea hahmottaa - sekä suomalaiset aseyhtiöt käyvät mittavaa kauppaa Israelin suurimpiin kuuluvien, edellä mainittujen aseyhtiöiden kanssa. Israelin toimia arvostelevan kansainvälisen ICAHD-järjestön mielestä asekauppa taas simppelisti tarkoittaa, että Suomi tukee samalla Israelin tekemiä sotarikoksia; vaikea on toisenlaistakaan tuomiota lukea, aseiden lopullinen käyttötarkoitus ja -osoite kun on ehtinyt tulla tutuksi jokaiselle sanomalehdestään muutkin osiot kuin sarjakuvat selaavalle.

Yhtiöstä Rafaelin arvellaan olevan myös osallisena Israelin ydinaseohjelmassa. Vahvistamaan tätä arviota ei pystytä - Israel kun ei suostu virallisesti ohjelman olemassaoloa vahvistamaan ja lisäksi maa kuuluu niihin hyvisten kerhon etuoikeutettuihin, joita moiseen ei yritetä pakotaakaan. Pahat rättipäävaltiot sun muut saakoot talouspakotteet jos toisetkin niskaansa moisesta salailusta, mutta Israel - sillä on kansainvälinen VIP-korttinsa, jolla livetä satimesta.

Hys-hys -politiikka on toimiva taktiikka, kun bisnestä tehdään. Suomen puolustusministeriö ei suostu suoraan sanomaan, tarkistaako Suomi, mihin täältä viedyt laitteet lopulta menevät. Suomen asevientiä tutkinut Jarmo Pykälä hiljattain julkaistussa selvityksessään Suomen ja Israelin asekaupoista vuosina 1950–2009 taas toteaa, ettei Suomi tee minkään sortin tarkistuksia valvoakseen, onko ostetun tulivoiman loppukäyttäjätodistuksia noudatettu.

Gazan ja Länsirannan alueella muutamakin siviili on tullut tahtomattaan suosineeksi suomalaista: Elbit on muun muassa toimittanut Israelin armeijalle laserohjattavia pommeja, jonka kaltaisten osia Amnesty International löysi joka puolelta Gazaa – myös siviilikohteista – Israelin jouluna 2008 aloittaman sotilasoperaation jälkeen.

Suomen puolustusministeriössä Elbitin kanssa tehtyä kauppaa ei pidetä ongelmallisena.
– Israelin puolustusteollisuudella on korkeatasoista osaamista. Tästä syystä hankintojen kilpailutustilanteessa voidaan päätyä israelilaista alkuperää oleviin tuotteisiin, ministeriön hallitusneuvos Jouko Tuloisela vastaa.

Norjassa siviilirohkeutta sentään piisaa.
Maa ilmoitti viime vuonna, että sen öljyrahasto vetää sijoituksensa Elbitistä vastalauseena yhtiön toimille.
– Me emme halua rahoittaa yrityksiä, jotka näin suoraan ovat mukana rikkomassa kansainvälisiä humanitaarisia lakeja, valtiovarainministeri Kristin Halvorsen sanoi.

Koko Taloussanomien artikkelin Suomen ja Israelin asekaupoista sekä Suomen osuudesta humanitääriseen kriisiin löydät täältä.

"Halpistissit vaaransivat terveyteni!"

Jopa 50 000 brittinaista on hankkinut edulliset, mutta vaaralliset rintaimplantit, kertoo The Sun.



Vielä muutama vuosi sitten Easeman iloitsi kauneusleikkauksesta, jossa hänen b-kupin poveaan suurennettiin dd-mittoihin. 27-vuotias yhden lapsen äiti maksoi operaatiosta yli neljä tuhatta euroa, joka on kuitenkin vain puolet kalliimpiin operaatioihin verrattuna.
Vain neljä vuotta operaation jälkeen Easeman tunsi pistävää kipua rinnassaan. Käynti lääkärillä paljasti, että oikea rinta oli revennyt ja implantin geeli oli valunut ulos.
Easeman halusi poistattaa vialliset implantit heti. Muiden kohtalotovereiden tavoin hän taistelee saadakseen korvausta kärsimyksistään. Toistaiseksi hänellä ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin palata täysipäiväisesti töihin ja maksaa korjausleikkaus itse.

- - - - - - -

Olen kylmä ja kammottava yksilö. Oikea ihmishirviö. Miksikö? Tunnustan täten erään opinkappaleistani:
tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

Kaipuun pornotähdeksi katson astetta vähemmän nenää pitkin katsottavaksi syyksi silikonipumppaamiselle kuin taviksen pinnallisuuden ja itsensä myymisen markkinamaailman naiskuvalle - itsensä myyminen rahaa tarjoavalle busineksellehan lähinnä vain huokuu aikamme arvoja käytännössä.

Tätä - ihmisen paranneltavana ja sellaisenaan epätäydellisenä esineenä näkevää - osaa maailmasta ei yksilö korjaa, mutta päänsä fiksaaminen uuteen uskoon on huomattavasti vähemmän vahingollista kuin muovisten lisäosien asentaminen itsetunnon kuoppien peitteeksi. Halu ruveta rahanansaintipuuhiin ottamalla kyrpää vähän joka ruumiinaukkoon sentään vielä etäisesti ymmärrän - mutta nämä "itsetuntoni parani silikonien myötä" -kansalaiset passittaisin pakolliselle hoitojaksolle. Laadultaan psykiatriselle.

Miksikö?

Lyhyt ja yksinkertainen perustelu, jonka kanssa kukin saa olla juuri niin eri mieltä kuin mielii:
ulkonäkökeskeisessä maailmassa et koskaan tavoita sitä itsetuntoa ja korkeamman tason onnellisuutta tuunaamalla varttasi lisäosa lisäosalta. Vaikka hankkisit kaikki tarjolle työnnettävät hiuslisät, huuliruiskeet ja pumpattavat tissiliivit, et ole vieläkään voittajan osassa - samat markkinat työntävät kyllä uutta tavaraa tarjolle. Markkinamaailman asettamaa ihannetta et tavoita koskaan - aina siihen päivitetään jotakin hieman suurempaa, muhkeampaa ja valkaistumpaa. Niinpä henkilökohtaisen onnen ja itsetunnon kultakruunun tavoittelu ulkoisin keinoin on lähtökohtaisesti tuhoon tuomittu ajatus.

Mutta markkinoille toki sitäkin kannattavampi.

Maailma, jossa jo puberteettiaan starttaavat tytöt ovat omaksuneet ajatusmallin siitä, että ilman geelitissiliivejä, tuuhentavaa mascaraa, kainalot kauniimmiksi siloittavaa dödöä ja persettä kohottavia sukkiksia he vain eivät voi olla kauniita - aikuisten oikeasti kauniita - on saavuttanut sellaisen hitlerjugendin ja markkinallisen voitontavoittelun avioliiton, että Orwell kusisi hunajaa jo pelkästä vihjeestä. Muutama vuosituhat historiankulkua ja aina vain nainen on - pohjimmiltaan - trendin mukaan tuunattava seksilelu. Veikkaanpa, että jokainen ulkonäkönormista tavalla tai toisella ulos astunut eukko on saanut tämän tuta.

Oikaiskaa pois, jos havaintoni on osoitettavissa tavalla tai toisella vääräksi.

Homo Sapiens, jolla on kyky lentää vieraille taivaankappaleille, säteilyttää syöpiä tiehensä, korjata jokainen tekemänsä teknologinen moka ja muuttaa maailma yltäkylläiseksi paratiisiksi kaikille tasa-arvoisille jäsenilleen.

Samainen Homo Sapiens, joka edellämainitun sijaan keskittyy pumppaamaan kumia naaraspuolisten jäsentensä tisseihin, operoittamaan plastiikkakirurgilla häpyhuuliaan somempaan muottiin ja valkaisemaan peräreikiään erotiikkateollisuuden rohkaisemalla tavalla.

Ja sitten joku vielä vaivautuu kysymään, että miksi tämä maailma on perseellään.

Sananen rättipäistä, suomalaisesta kulttuurista ja "ei erityisen törkeistä" seksuaalirikoksista

Upseerin tuomio hyväksikäytöstä aleni

Ikaalisten käräjäoikeus tuomitsi viime vuonna miehen kolmen vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus lyhensi vankeuden kahteen ja puoleen vuoteen.
Hyväksikäyttö alkoi pojan ollessa 12-vuotias ja jatkui noin viisi vuotta. Pojan täytettyä 13 vuotta upseeri alkoi maksaa hänelle seksuaalipalveluista 3–6 euroa kerralta. Mies oli pojan perheen tuttava.

Hovioikeuden mukaan rikos oli törkeä, mutta hyväksikäyttöön ei liittynyt fyysistä väkivaltaa eikä tekotapa ollut erityisen nöyryyttävä. Hovioikeus pienensi rikoksen uhrille maksettavat korvaukset 17 000:sta 10 000 euroon. Käräjäoikeuden tuomitsema sotilasarvon menetys jää voimaan.

- - - - - - - - - - -

Muutamia vuosia sitten - Turkin mahdollisen tai mahdottoman EU-jäsenyyden noustessa vakavasti otettavaksi uutisoinnin aiheeksi - sanaili aiheesta myös Helsingin Sanomien NYT-liite sarkastis-humoristisessa NytTen - nousussa ja laskussa -listallaan. Lista kommentoi Turkin jäsenyyden olevan toistaiseksi mahdoton esimerkiksi maan naisten kaltoinkohtelun vuoksi - ja totesi Turkin aikovankin opetella oikeaoppisia naisten oikeuksien kunnioittamista Itä-Suomen hovioikeudelta.

Suomalainen oikeuskäytäntö tuomioperusteineen on naisiin ja lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa - saatika perheväkivallan suhteen - surrealistisuudessaan häkellyttävää. Sellaisenaan se lähettää ikävää viestiä kulttuurimme pimeistä puolista ja salassa sallituista rivinväleistä.
Taannoin julkaistiin tutkimus, joka kylmästi osoitti naisiin kohdistuvan perheväkivallan olevan Suomessa hiukan Euroopan unionin maiden keskitasoa yleisempää: joka kolmas suomalainen tuntee naisen, jota on pahoinpidelty kotona. EU-komission julkaisemassa tutkimuksessa kysyttiin EU-maiden kansalaisten näkemyksiä perheväkivallasta. 84% vastaajista piti perheväkivaltaa lakisääteisesti rangaistavana tekona.

Suomalaisten kohdalla vastaava luku oli 67%.

Tutkimus on osa EU-komission tiistaina julkaisemaa strategiaa, jolla pyritään parantamaan sukupuolten välistä tasa-arvoa EU-alueella.

Tekemistä taitaa riittää.Syystä tai toisesta kulttuurimme tabuihin kuuluu - rattijuoppojen salaisen ihannoinnin ja maanpuolustuksen kritisointikiellon ohella - tilastollinen totuus siitä, että lasta täällä useimmiten lyö nainen, naista mies ja miestä toinen mies. Ja mies joka ei osaa tai halua puolustautua nyrkein, on akka tai joku muu ihme homo.

Kehitä tässä sitten tasa-arvoa.

Älkääkä vain kysykö, miksi ne pekkaericauviset painavat liipasinta kuraattorin tai psykologin kanslian ovenkahvan sijaan.

Mutta palataanpa niihin seksuaalirikoksiin.

Vielä 70 -luvulla laki piti insestin uhria osasyyllisenä rikokseen. Avioliitossa tapahtuva raiskaus kriminalisoitiin vasta 1994: Sulo Aittoniemen - entisen poliisin - sitkeästä vastustuksesta huolimatta.
Pojasta ei ole polvi juuri parannut: 2000-luvulla Vanhempi rikoskonstaapeli Ville Hahl Varsinais-Suomen poliisista löi tiskiin väitöskirjansa. "- Tutkimistani 181 raiskauksesta puolet olisi voitu estää sillä, että uhri olisi toiminut yleisesti hyväksyttävällä tavalla," Hahl ilmoitti.

Eli burkha päähän ja pysy kotona, akka - äläkä valita siitä, että suurin osa naisiin kohdistuvista väkivaltarikoksista tehdään juuri siellä ja raiskaajakin yleensä tuntee uhrinsa etukäteen? Meillä ei kuulu kulttuuriin sanoa, että 100% raiskauksista olisi vältettävissä rikoksen tekijän hienoisella käytösmuutoksella.

Kun jo esivalta lähettää seksuaalirikosten suhteen piiloviestiä uhrin perimmäisestä vastuusta, ei liene syytä ihmetellä tilastoarvioita, joiden mukaan esimerkiksi raiskausten enemmistö jää yhä ilmoittamatta poliisille.
Blogissa "Elävältä tapetun päiväkirja" raiskatuksi tullut nainen kävi koskettavalla tavalla läpi tuntojaan sekä raiskauksesta että siihen liittyneestä oikeusprosessista, jossa koko järjestelmä tuntuu suojelevan tekijää, raiskaajaa. Nainen julkaisi blogissaan myös oikeuden julkiseksi julistamaa materiaalia oikeudenkäynnistään. Raiskaaja ei tästä pitänyt: nainen sai haasteen kunnianloukkauksesta. Lopulta raiskattu tuomittiin suorittamaan raiskaajalleen nelinumeroisen korvaussumman.

Raiskaaja selvisi kolminumeroisella.

Tapaus ei ole poikkeuksellinen. Hovioikeuksien ansiolistoilta löytyy jo mitä kirjavampia perusteluja raiskaustuomioiden alentamiselle.

Itä-Suomen hovioikeus alensi Tohmajärvellä 15 -vuotiaan joukkoraiskanneiden viiden miehen tuomiot "seksuaaliseksi hyväksikäytöksi" Oikeuden mielestä miehet eivät olleet syyllistyneet raiskaukseen tai raiskauksen yritykseen: uhrilta kun jäi toteen näyttämättä, että hänet olisi saatettu alkoholilla puolustuskyvyttömään tilaan ja sidottu sängyn tolppiin.

Suonejoella hovioikeus alensi 55-vuotiaan poliisikonstaapelin käräjäoikeudessa raiskauksesta ja alle 16-vuotiaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä saaman 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistuksen 1 vuoteen 6 kuukauteen vankeutta ja määräsi rangaistuksen ehdolliseksi, koetusaika päättyen 30.6.2011.
Rangaistusseuraamuksen perusteluissa hovioikeus lakonisesti toteaa, että raiskauksen osalta poliisimiehen uhriin "kohdistama väkivalta on ollut ladultaan verrattain lievää" ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön osalta, että "uhri oli jo täyttänyt 15 vuotta."

Tuomioiden alentamissyiden valikoimasta löytyy jokaiselle jotakin: raiskaajan vakituisesta työpaikasta raiskaajan tuoreeseen perheenlisäykseen ja haluun olla "viemättä perheeltä isää". Raiskauksen lyhyestä kestosta uhrn tuntemiseen ennalta. Uhrin vaatetuksesta tai humalatilasta siihen, ettei teolle "ole osattu nimetä muita silminnäkijöitä".

Perustelujen surrealistisuutta lisää yleensä se, etteivät oikeusistuimet juuri julkista perusteita valinnoilleen. Rikosoikeuden professori Terttu Utriaisen mukaan seksuaalirikosten salauskäytäntö on vesittänyt rangaistukset. Hän kertoo yllättyneensä tutkimuksessaam esiin tulleiden tekojen raakuudesta ja siitä, miten useat ei-törkeinä tuomitut raiskaukset täyttävät törkeän raiskauksen määritelmän.

Eikä oikeuskäyntimateriaalin tullessa julistetuksi salassapidettäväksi jälkipyykille juuri sijaa jää.

Tätä vasten itku ja poru muslimi- tai arabinaisten alisteisesta asemasta asettuu paradoksaaliseen valoon. Malka silmässä ei juuri kelpaisi puhua - ja kukaties tästä syystä erityisesti Perussuomalaiset, Halla-aholaiset ja muu yleinen Hommaväki sulkee suunsa tiukasti suomalaisnaisten ja -lasten kohtelun tullessa puheeksi. Raiskaustuomioista pysytään hissunkissunhiljaa, vaikka islamin naisille langettamista kauheuksista jaksetaan huutaa suuta sitäkin suuremmalla.

Onko se vallan niin, ettei rättipäillä ole naisten kohtelun suhteen sanottavaa - luterilainen kulttuuri se vasta tietää, miten akkoja tulee pidellä?

Kukaties.

Koraani sentään tuomitsee raiskaajan kivitettäväksi.

Maailmamme kuva - eli kappale keventävää dadaismia

Sähköpostit tukkivan roskapostivyöryn harvoja hyviä puolia lienee sen otsakkeiden toisinaan sattumanvaraisesti muodostama, tahaton mutta osuva mainoslauseiden ja kehotusten virta - arkipäivän tahatonta ja käskemättä muotoutunutta dada -runoutta, joka toisinaan iskevyydessään peittoaa virallisesti synnytetyt sisarensa.

Sama pätee (uutis)sivustojen laitoja koristaviin uutisotsikoiden listoihin. Toisinaan niiden tahaton järjestäytyminen tuottaa ajasta, maailmasta, maailman tilasta ja sen sellaisista virallista uutissisältöä kuvaavamman esityksen.

Kuten tänään;
- Suomalaismies pidätettiin alaikäiseen sekaantumisesta Pattayalla
- Gynekologille syyte - kirjoitti naisen nimen poistettuun kohtuun
- Tämä mainos raivostutti McDonald’sin - katso video!
- Tanskalaissotilaalla kidutuskuvia - ”kuin Abu Ghraib”
- Venäjä määräsi joukon kansalaisjärjestöjä tutkittavaksi
- Ranskan parlamentti äänestää eläkeiän nostosta
- Yhdysvaltojen seksikkäin kaupunki löytyy Teksasista

Kiitos inspiraatiosta, sinä nimetön keltainen iltapäiväjulkaisu. Ei lisättävää.

Olkiluodon Don Quijote

Aamuhetkinä ja iltojen pimeillä peilistäni tuijottaa naamataulu, jonka ulkopuolisen määritelmän, henkilökohtaisen kieliopin sekä käytännön politiikan tajun vuoksi - tai ansiosta - saan, saatan tahi joudun lukemaan kuuluvaksi hahmolle nimeltä aktivisti.

Pysäytä kadulla pari tusinaa tallaajaa, pyydä näitä määrittelemään ilmaisu tai nimike "aktivisti" - ja saanet soveliaan kirjavan otannan.

Osalle väestöstä olen sietämätön ituhippi, todellisuudesta vieraantunut herranterttu ja hyvinvointipentu, jolla ei ole elämässään tärkeämpää tekemistä kuin roikkua ikuisesti yliopistolla - tai kortistossa - ja kivittää siinä sivussa turkisliikkeiden ikkunoita, paasata suu vaahdossa veganismin autuaaksitekevästä vaikutuksesta ja matkustaa ympäri maailmaa laukussa aatteen tai ajatusmallin sijaan lähinnä pari polttopulloa, hupparia ja määrittelemätön halu riehua ja rällästää siksi, että mellakointi nyt vaan on niin siistiä.

Toiselle lohkolle taas edustan jotakin, johon suhtaudutaan varovaisen positiivisesti, mutta sopivasti varoen - oma selusta varmistaen; ettei nyt vaan luulla että minä olen niitä - sanoen, että enhän minä periaatteessa laittomuuksia hyväksy ja sillä lailla ja onhan niiden joukossa tietysti monenlaista väkeä, mutta periaatteessa ainakin osa on kyllä ihan hyvälläkin asialla. Että eihän se ilmastonmuutos nyt kai niin kiva asia ole ja kyllä jonkun pitää lapsiakin ajatella, kai se siis on hyvä että joku tekee jotakin, kunhan tekee sillä lailla mukavasti.

Kolmannelle joukkiolle lienen pääasiassa joku, joka sanoo ja tekee sen ja sellaisia asioita joita itsekin haluaisi, muttei syystä tahi toisesta voi tai tohdi. Joku, jolle kerrotaan monin sanoin, miten hyvä on että joku jaksaa, joku viitsii, joku uskaltaa - meidän kaikkien puolesta ja meidän kaikkien asialla. Yrittää, vaikka yritys olisi jo alkumetreillä tuhoon tuomittu. Joku, joka poimitaan tien varresta kyytiin ja ajetaan mielenosoituspaikalle syytäen saatteeksi kannustuksen sanoja, jolle näytetään peukaloa ohiajavan auton ikkunasta, kuiskataan sukukokouksessa että hyvää työtä teet, mutta eikö sinua koskaan pelota.

Ja se lämmittää; kannustus. Ituhippiä huutavan kansanosan lienee vaikea uskoa, miten usein ja yllättävissäkin yhteyksissä sitä kohtaa; suorina sanoina tai varovaisena hyväksyntänä. Lopettaminen - ajattelun, toiminnan, aktiivisuuden - ei ole minulle vaihtoehto. Se merkitsisi minuuden loppua; persoonan kuolemaa.

Siksi kannustava sana siellä, toinen täällä lämmittää. Kun moraalinen selkäranka ja henkilökohtainen etiikka pakottavat jatkamaan, antaa lisäpontta tietää, ettei toimi yksin, ei itselleen - vaan suuremman joukon äänitorvena. Suuremman hyvän puolesta. Muista en tiedä - mutta omassa aktivismissani egotrippailulle tai individualismille ei juuri ole tilaa. Olen, loppujen lopuksi - vain sanomani välikappale.

Aktivismin historia on pitkä. Eritoten ituhippiä ja kommarimokuttajaa huutavia haluankin muistuttaa sanan suomalaisesta etymologiasta: aktivisti tarkoittaa toki yhä suoran toiminnan kannattajaa ja/tai suoraa toimijaa - mutta täällä pohjoisessa käsite yhdistyi alunperin 1900-luvun alussa venäläistämistä vastustaneeseen liikkeeseen, jonka parista karattiin Saksaan sotilasoppiin ja muotouduttiin lopulta jääkäriliikkeeksi. Aktivistiksi kutsuttaessa kannan siis harteillani monenlaisten sukupolvien perua - valkoisesta jääkäristä 60-luvun Amerikan yliopistokampuksilla parempaa maailmaa vaatineisiin rakkauden lapsiin, kivääriin tarttuneesta rotuerottelun vastustajasta 90-luvun minkkihäkkien avaajiin.

Miettikääpä sitä.

Entäpä se Olkiluoto, jonka otsikossa mainitsen? Siirrytäänpä jo siihen.



Olkiluoto Blockade, ydinvoiman vastaisten kansanliikkeiden synnyttämä kokeilu ulkomailta tutusta joukkosaarron metodin käyttämisestä mielenilmaisun välineenä. En minä sinne riehumaan mennyt. En siksi, että poliisia on kiva kiusata ja sakkolaputkin kasvattavat mukavasti skeneuskottavuutta.

Menin, koska se mainittu moraalinen selkäranka niin vaati. Menin, sillä tiesin puhuvani yhä useamman suulla: neljässä vuodessa ydinvoiman kannatus on romahtanut 62%:sta 53%:n - ja tämä mittaus on ajalta ennen kahden uuden ydinvoimalaluvan rakentamista, ennen tietoja rakenteilla olevan Olkiluoto 3:n jätteen seitsenkertaisesta vaarallisuudesta suhteessa edellisiin voimaloihin, ennen Olkiluoto 3:n neljän vuoden myöhästymistä ja - toistaiseksi - kolmen miljardin euron lisälaskua, ennen voimalatyömaalta löydettyä runsasta tuhatta rakennusvirhettä ja vikaa.

Menin, Venäjän maastopalojen yhä riehuessa Chernobylin laskeuma-alueella. Menin, sillä en usko rakennusluvat myöntäneen hallituksen omistavan kristallipalloa, joka kykenisi takaamaan ettei Suomessa esiinny seuraavan 100 000 vuoden aikana maanjäristyksiä, maasto,- metsä- tai kiinteistöpaloja, tulvia, luonnonmullistuksia, poliittisen kentän painotusmuutoksia, ulkoisia tai sisäisiä konflikteja, geopoliittisen aseman muutoksia, rakennusmokia, inhimillisiä virheitä tai muunkaan sortin fiboja.

100 000 vuotta on pitkä lasku siitä hyvästä, että TVO tuli myyneensä taulunsa oikeille tahoille, joiden päitä eivät käännä uraanin maailmanmarkkinahinnan nousu, Arevan ansiot uraanilietevuotojen saralla tai äänestäjäkunnan vastustus suunnitella uraaniakaivantaa Natura-alueillemme.

Siksi menin. Ja mitä kohtasinkaan?



Ei riittänyt, että joukkoamme vahtimaan oli köyrätty puolen Satakunnan poliisit. Paikalle oli vihelletty myös rajavartiolaitos sekä Puolustusvoimat. Näiden vihreiden veikkosten mönkijät risteilivät maastossa ja miehittämätön tiedustelulennokki huristeli ilmatilaa valvomassa. Rauman poliisin tiedottaja Lars Grönroos vahvistaa lennokin paikallaolon - rauhanomainen mielenilmaus keski-ikäisine naisineen oli sille kuulemma sovelias testikenttä.

Sitä, kuka vihreät veikkoset lennokeineen paikalle kutsui, ei enää kerrottukaan: Olkiluodon voimala-aluetta hallinnoiva Teollisuuden Voima Oyj - tuttavallisemmin TVO - sanaili vastuun olevan poliisilla, poliisi TVO:lla. Yhtä kaikki - puolustusvoimain virka-apupyynnöstä Finavia sulki Porin ilmatilan. Vain muutaman hipin tähden.

Asetelma on silmiini suorastaan hellyttävä; puolen Satakunnan poliisit vellovat Olkiluotoon johtavilla teillä, joku isoksi kasvanut pikkupoika leikkii lennokillaan ja rajavartiolaitoksen kopteri lappaa lisäväkeä paikalle - ja kaikesta tästä huolimatta pieni, tässä nimettömäksi jätettävä autonominen aktiivisolu sai kaikessa rauhassa sompailla kahden kilometrin päähän voimalasta ja siirtyä vapaaehtoisesti maantielle odottelemaan poliisia.

Sinällään turvallisuuslapsuksessa ei ole mitään uutta - esimerkiksi Greenpeacen aktivistit vierailivat voimala-alueella viimeksi menneenä keväänä. Mutta jättää se aktiiviselle toimijalle ristiriitaisen tunteen poliisioperaation onnistumisesta: millä tolalla lie voimala-alueen turvallisuus tavallisena arkipäivänä?

Niitä kun mahtuu 100 000 vuoteen melko monta.

- - - - - - -
- Blogin kuvat: Indymedia
- Olkiluoto Blockade
- Blokkaus kuvissa

Mekin olemme vasemmisto - sanon minä

Toisinaan suollan tekstiä toisaallekin kuin tyttöjen päiväkirjoihin joita tyynyn alla pidetään, ajatuspurskahduksina etenevään leikekirjablogiin tai muihin piskuisiin, henkilökohtaisiin lokeroihin.

Toisinaan - tyrkyttäen tai pyynnöstä - rustaan sanoja muillekin. Lehtiin, lippusiin, lappusiin; erilaisiin medioihin vaihtelevalla menestyksellä, levikillä ja kohderyhmällä. Tällä kertaa pyynnöstä.

Olkaa hyvä; osuuteni löydätte kolumnin keskivaiheilta, itsekkäästi sitatoituna:

- - - - - - - - - - - - - - -
Mekin olemme vasemmisto

”Vasemmisto tarkoittaa yhteiskunnallisissa kysymyksissä jyrkkää uudistustoimintaa kannattavia poliittisia ryhmittymiä”, määrittää Wikipedia.Me kolme – anarkisti, sitoutumaton, kommunisti – miellämme itsemme kuuluvaksi vasemmistoon Wikipedian ja vuosisataisen historian määrittelemällä tavalla, vaikka Vasemmistoliitto juhlikin keväällä 20-vuotista olemassaoloaan lyhentämällä puolueen kutsumanimen muotoon Vasemmisto.Yksi puolue ei voi omia suomen kielen yleistermiä. Siksi haluamme perustella, miksi mekin määritämme itsemme kuuluvaksi vasemmistoon.

* * *

Jos jokin yksittäinen ryhmittymä omii termin vasemmisto, mihin se jättää meidät kaikki loput? Vasemmistoa eivät ole ainoastaan puoluekartalla punaisen lipun alla marssivat joukot, vaan myös me puoluepolitiikan ulkopuolelle jättäytyvät poliittiset toimijat. Anarkistit ja autonomit olemme myös yhtä lailla vasemmistoa, vaikka lippumme olisivat mustat tai emme sellaisia tunnustaisi. Ympäri eurooppaa meidät tunnetaan ”radikaalivasemmistona”, mutta vasemmistona yhtä lailla. Me olemme jo marginaalissa: mitään ei voiteta sillä, että aiheutamme hajaannusta pienen joukkomme kesken. Minä liputan yhtenäisyyden puolesta.

* * *

Sitoutumaton vasemmistolaisuuteni ei löydy oppikirjoista, jäsenkorteista tai piirileikeistä. Se on henkilökohtainen etiikka, jonka on synnyttänyt elämä itse. Omakohtaiset kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta, epätasa-arvosta, vääryyksistä; moraalinen selkäranka, jolla epäkohtia kohdatessaan on vain yksi vaihtoehto – reagoida.Se selkäranka ei ymmärrä tapaa etsiä eriävyyksiä yhteneväisyyksien sijaan. Se selkäranka halveksii piileskelyä poliittisten sanaleikkien takana; vääryyksiä ei tänäänkään voiteta makeiskorein tai korulausein. Epäoikeudenmukaisuuden haastaminen – saatika selättäminen – vaatii rohkeutta ottaa riskejä, puhua suoraan, puhua totta – asioista niiden oikeilla nimillä. Se on haaste, joka menestyäkseen vaatii tuekseen yhtenäisyyttä.

* * *

Kommunismi on minulle tietoisuutta siitä, että kapistalismissa elämme luokkayhteiskunnassa, johon kuuluu sisäänrakennettuna riisto. Me kommunistit emme nojaa ”vastuulliseen markkinatalouteen” vaan sosialismiin. Myös tämä on syvää vasemmistolaisuutta.Ymmärrämme, ettei maailma ole parannettavissa vain hyvällä tahdolla tai vain parlamentaarisin keinoin. Tarvitsemme rakenteellisia yhteiskunnallisia muutoksia, suunnitelmallista toimintaa ja todellista taistelua kapitalismia vastaan. Niinpä olemmekin esittäneet keskusteluja yhteisistä tavoitteista ja yhteistoimintaa sosialidemokraateille, vasemmistoliittolaisille ja muille politiikan suunnan muutosta haluaville.

* * *

Oikeistovoimat on voitettava ja kapistalismin tilalle sytyttävä ihmisyyden valo. Siihen tarvitaan yhteistyötä, ei hajaannusta tai sanaleikkejä. Ollaan yhdessä vasemmisto!

Suvi Auvinen, Riia Colliander & Juha Säijälä

- Kolumni Tiedonantajassa 3.9: Mekin olemme vasemmisto

- Auvinen on anarkisti ja teatteritaiteen maisteriopiskelija. Colliander on sitoutumaton punavihreä aktivisti ja järjestötyöntekijä. Säijälä on kommunisti ja vapaa toimittaja. 

Kasvottomista vartijoista, reisiluista ja tunnistuksesta

Yhdenmukaisuus. Etymologiasyntynsä kreikan sanasta analogos; järjenmukainen; yhtäpitävä. ) Merkitsee yhdenmukaisuutta, samankaltaisuutta, vastaavuutta, verrattavuutta.

Yhdenmukaisuus terminä kuvaa asioiden samankaltaisuutta, verrattavuutta tai vastaavuutta. (Biologiassa ilmaisu taas kuvaa (alkuperältään erilaisten) elinten samatoimisuutta tai samatoimintaisuutta.

Univormu. Yhteisnimike virka-asulle, jota ennen oikeinkirjoituksen keksimistä uniformuksikin kutsuttiin. Latinankielinen etymologiasyntynsä merkiten yhtä muotoa tai yhdenmukaista.

Univormun - jonka ylleen saattavat vetää sotilaat, valtion viranomaiset, vartijat tai muut yhden käskyttävän tahon alla työskentelevät - perimmäinen merkitys on brändätä kantajansa, todentaa näkyvästi heidän kuulumisensa tiettyyn ryhmään sekä nostaa tämä ryhmäidentiteetti yksilön identiteettiä merkittävämmäksi tekijäksi. Univormu yhdenmukaistaa, edustaa sen määrittänyttä tahoa enemmän kuin kantajaansa - univormun kantajan esittämä identiteetin edustaen näin enemmän univormua itseään kuin siihen pukeutuneen henkilöyttä.

Univormussa henkilö on osa suurempaa kokonaisuutta. Tunnistamaton muurahainen itseeän suuremmassa koneistossa.

Mutta mennäänkö yhdenmukaisuudessa ja organisaation kasvottomassa edustuksessa liian pitkälle silloin, kun turvallisuusviranomaisten tupu-hupu-lupu -ketju kykenee piiloutumaan omaan hahmottomuuteensa ja suorittamaan suojistaan tekoja, joilta se sanelee viatonta kansalaista suojelevansa?

- - - - - - - - - - - -

Vartija katkaisi 17-vuotiaan reisiluun - ei tuomiota

17-vuotiaan pojan jalan katkaisemisesta syytetty vartija vältti tuomion ja korvausvastuun. Syynä oli se, että silminnäkijät eivät pystyneet erottamaan paikalla olleita neljää kaljua vartijaa toisistaan. Tapauksesta uutisoi Ilta-Sanomat.

Tapaus sattui Tikkurilan asemalla. Silminnäkijät todistivat, että yksi vartijoista oli potkaissut poikaa. Tuloksena oli reisiluun murtuma ja esimerkiksi armeijan lykkääntyminen.

Oikeus katsoikin, ettei pojan luu voinut murtua "hallitun maahanviennin" seurauksena. Myös vartijoiden kertomusta tilanteesta pidettiin epäuskottavina.

Käräjäoikeus tuli siihen tulokseen, että epäselvä tapaus pitää ratkaista syytetyn eduksi, jonka vuoksi vartijaa vastaan nostettu syyte hylättiin.

- - - - - - - - - -

Kaltaiseni tekstiilien piilosanomista, merkityksestä ja pukineiden autoritäärisyydestä kiinnostuneet puolipervertikot voivat pitää seuraaviakin töitä tutustumisen arvoisina:

- Rafaeli & Pratt: Tailored meaning - on the meaning and impact of organizational dress (Academic work on organizational dress referred to uniformity (homogeneity) of dress as one dimension, and conspicuousness as a second. Employees all wearing black, for example, may appear conspicuous and thus represent the organization even though their attire is uniform only in the color of their appearance not in its features.

- Pratt & Rafaeli: Artefacts and organizations - Beyond mere symbolism (Described struggles between employees and management about organizational dress as struggles about deeper meanings and identities that dress represents.)

Aamun Kailas kajo

Aamuhetken kellervä, alkavasta kylmästä kertova valo - alkusyksyn valo, se, joka kertoo kaulaliinaasi jo tarvittavan tämän päivänalun askelissa. Vielä se ei tarjoile huurteisia lehtiä, riitteeseen kadonneita lätäköitä, kirkkaan kirpeää nukahtavan maan tuoksua - mutta pian, pian, se jo lupaa.

Aamun tunti, nollalla ja seitsemällä alkava, kellervän kylmä valo sekoittumassa keittyvän kahvin ja lehden painomusteen tuoksuun, uutiset kietoutuen menneen yön uniin, poisnukahdetun illan viimeisiin ajatuksiin.

- - - - - - - - -
Minä valvoin illasta aamuun.
Hetket kulkivat verkkaan ohitseni -
pitkä, mustakauhtanainen saatto.

Pimeys oli äänetön ja peloittava.
...- Eikö kumahtanut arkunkansi kolmasti!

Minä valvoin illasta aamuun.
Henkeni, viluinen lapsi, vapisi:
- Kuristatko vielä kuolleitakin, Tuska?

- Uuno Kailas/Tuska
- - - - - - - - -

Kiitos tämän aamun tunnelmasta, syyskuusta jo mielessä, ikkunan takana vasta tulevasta, U. Kailas. Toisin kuin muissa maailmoissa - eivät näitä pieniä hetkiä täydellisiksi tee hyvät viinit; vaan lausutut sanat.

Pieniä tiivistelmiä, kirpeitä, makeita, väkeviä, piikikkäitä; sopivia, yhtä kaikki.

Vain palatessa sen muistaa

"Well I never pray/
But tonight I'm on my knees/
I need to hear some sounds that recognize the pain in me"

Yhdellä saralla tunnen itseni Albert Einsteinin vaatimattomaksi perilliseksi; epätieteelliseksi veljenpojaksi, jonka suhteellisuusteoria asuu mielen syvyyksissä, henkilökohtaisen kokemuksen verhojen takana, pseudorunollisissa sirpaleissa maailman kokonaiskuvan ulkopuolella.

Aika - niin suhteellista. Matka; kumpi viekään syvemmälle mieleen - fyysinen etäisyys arjen olevaisuudesta, pisteiden välisen janan venyttäminen mantereiden halki - vai arjen fragmenteissa, sen tavanomaisuuksissa, suoritettu hiljainen matka otsaluun takana?

Syvin tie omaan minuuteeni tapaa kulkea fyysisten etäisyyksien kautta.

Kaukaa näkee selvemmin. Kipeämmin. Elämänsä nukketalot, ihmisten inhimillisyyden - omat polut ja väärinvalitut risteykset. Oman inhimillisyytensä? Inhimillisyyteen kytkeytyy aina inhimillisen olennon ominaisuuksista kukaties tärkein; kyky ja taipumus virheisiin, inhimillisiin valintoihin, emootioihin, paljaaseen tunteeseen silloinkin, kun se kääntyy kantajaansa vastaan. Ja sen olemassaolo - voi, miten vaikea se onkaan nähdä ja tunnustaa omassa peilikuvassaan.

Kukaties vain riittävä taival kahden pisteen välillä antaa itsensä yli-ihmiseksi luokittavalle turvan ja keinon nähdä oma inhimillisyytensä; vaikuttimensa puhtaina arjen humusta, tärkeimmät kysymyksensä kirkkaina, vailla hälyääniä. Fyysinen matka - turvavyöhyke iskun ja osuman välillä?

Matkan alku, matkan loppu. Keskikohta kaukana poissa ja kaukana itsessä. Paluu - siinä on aina jotakin erityistä. Sekoitus riemua ja surumieltä, muistikuviksi hahmottuvia kokemuksia, uuden värin leimaamia vanhoja muistoja. Väsymystä ja intoa. Halua tulla kotiin - ja halua kääntyä saman tien takaisin.

Paluu nostaa matkan kokemukset pintavesiin, erottaa tärkeimmät akanoista, punnitsee veren ja veden.

Palaaja katsoo arkeaan. Ja miettii sen uudelleen.

- - - - - - -
The Killers: When You Were Young

"You sit there in your heartache/
Waiting on some beautiful boy to/
save you from your old ways/
You play forgiveness/
watch it now - here he comes

He doesn't look a thing like Jesus/
But he talks like a gentleman/
like you imagined/
when you were young

Can we climb this mountain/
I don't know/
Higher now than ever before/
I know we can make it if we take it slow/
Let's take it easy/
Easy now, watch it go

We're burning down the highway skyline/
On the back of a hurricane that started turning/
when you were young/
When you were young

And sometimes you close your eyes/
and see the place where you used to live/
when you were young

They say the devil's water, it ain't so sweet/
You don't have to drink right now/
But you can dip your feet/
every once in a little while

You sit there in your heartache/
waiting on some beautiful boy to/
to save you from your old ways/
You play forgiveness/
watch it now - here he comes

He doesn't look a thing like Jesus/
But he talks like a gentleman/
like you imagined when you were young/
(He talks like a gentlemen/
like you imagined when/
when you were young)

I said he doesn't look a thing like Jesus/
He doesn't look a thing like Jesus/
But more than you'll ever know"