Saturday, July 30, 2011

Achtung, dumkopfskansa - kohti todellista kansallissosialismia



Kofeiiniyliherkkyys, kehittynyt lähihistorian detaljistiikantuntemus sekä patriootti.comin kokooma takapenkin poikien villeimpiä kouluainekyhäelmiä saattavat olla vahingollinen yhdistelmä. Eivät mielenterveydelleni - se on monissa liemissä keitetty ja jalustaltaan kestäväksi havaittu - mutta yleisen huumorintajun se toisinaan altistaa peltivaurioita suuremmille osumille. Unohtakaa Elviksen verilinjastot suoraan Jeesukseen Kristukseen ja ne ontot maapallot - täältä paukkaa salaliittoa täyslaidallisen edestä.

Patriootti.comin tarrakolonna painaa kypärät korvilleen ja antaa soittaa armotta. Kansallissosialismi ei ole äärioikeistoa. Breivik todistetaan aukotta "rasismia vastustavaksi ja äärijuutalaisuutta kannattavaksi kapitalistiseksi vapaamuurariksi." Kansallismielinen tai oikeistolainen? "Ehdottomasti ei!" Viherstalinistinen media taas toimittaa gulagperinnettään "valjastamalla terrori-iskut osaksi valkoisten pohjoismaalaisten vastaista kampanjaa". (Onneksi Vienan porteilla sentään poikas valveil' on.)

Tunnustan viihtyneeni paremmin Pekka Siitoimen natsilarpin parissa. Siinä menossa sentään kukki aito showmiehen perinne ja takametsien luova surrealismi. Arjalaistakin lupasi olla ampumatta.

Yhtä kaikki ja poikki ja poikkaisusta asiaan. Mitä se Lakatkaa nyt, perkeleet, solvaamasta äärioikeiston saavutushistorian kukkeinta ruusua. Vihapolitiikan kruununjalokiven ohella kansallissosialismi oli kasvissyöntiä, päihteettömyyttä, Hugo Bossin nahkatakkeja, miesatleettisia kuvakokoelmia ja muuta yleistä homostelua.

Joka itsensä kieltää, se itseään vihaa?

Lopun esteettisen bonuspisteen raati langettaa sivuleiskaa somistavalle vaalealle tyttölapselle EU-rahoitteisella viljapellolla. Paradoksaalisuudessaan se pääsee miltei samoihin lukemiin Suomen Sisun viikinkikilpeä heiluttavan elovenaladyn kanssa.

Hipaisusta ei oteta. Mitäs siitä, ettei Suomenniemen väestössä liiemmin viikinkiyhteyksiä podettu ja kansallissosialistitkin rotuluokittavat väestön slaavilaisiksi pallopäiksi ja seka-avioliittoihin kelpaamattomaksi geenijätteeksi.

Tuesday, July 19, 2011

Kahdeksan kohtaa legginseistä

Legginsit. Nuo mukavuuden tekosyyllä ratsastaen muodin harjalle uudelleen nostetut pitkät alushousut, joiden lanseeraamista päällysvaatteeksi voidaan hyvällä syyllä järkiperäistää tai puolustella korkeintaan vinoon kasvaneena kiihkofeministisenä suoran toiminnan iskuna miesten rumiksi kategorisoitujen pitkien kalsareiden olemassaoloa vastaan.

Legginsit. Kasarikakarana opin tuntemaan ne jumppatrikoina. 90-luvulle tultaessa ne saivat nimen "pitkikset" ja palvelivat farkkujen alla tyttölöiden pitkinä kalsareina, ettei pylly jäätynyt siinä teinivuosien hyistä pussikaljaa myöhäissyksyisen puiston nurkalla kiskoessa.

Legginsit. Joiden käyttöä perustellaan muutamin perusväittämin - ja joiden käyttöperusteiden alasammunta on helppoa - ja nautinnollista, jos sanoa näin saa - kuin tikkarin nappaaminen pikkumukulan kourasta.

Kahdeksen perusväittämää

1. Ne ovat mukavia ja käytännöllisiä

Niin on tuulipukukin. 'naff said.

2. Käytän legginsejä, sillä ne ovat kätevämmät kuin sukkikset: niitä ei tarvitse pestä yhtä usein kun ei ole sitä sukkaosaa hikoamassa

Kummin se on: eikö legginskansa käytä legginsien kanssa sukkia vai eikö niitä vain pestä? Jos vastaukseksi valikoituu ensimmäinen vaihtoehto, toivon legginskansan sentään kuulleen kengänpohjallisista ja niiden tarvittavasta vaihtovälistä.

3. Käytän legginsejä koska haluan käyttää hametta ilman että kaikki näkyy

Eikö legginskansa käytä alushousuja? Ja jos ei, eikö väitteeseen sisälly roima paradoksi: eikö kommandona kulkemisen olennaisin idea olekaan siinä, ettei pientä vilahtamista arastella? Helman pituus on myötäsyntyisesti asenne- ja tottumuskysymys: jos asenne ei anna periksi lyhyttä helmaa, vedä ylle maksi. Tai housut. Mutta älä pitkiä kalsareita minihameen alle.
Se soveltuu vain elämäntapataiteilijoille ja avohoitopotilaille, joiden voidaan sallia keskittävänsä rajoitettu päivittäinen energiansa pukeutumusratkaisuja olennaisempien kysymysten käsittelyyn.

4. Käytän legginsejä, koska ilman niitä reiteni liimautuvat inhasti yhteen.

Kaivan kaapistani vaatetusalan rautaisen ammattilaisen paperit ja niitä heiluttaen kysyn, onko maamme naispuolinen väestö kuullut antiperspiranteista. Siis antiperspiranteista, ei deodoranteista: kätevästi iholle siipaistavista valmisteista, saatavilla roll on- ja suihkemuodoissa. Triple dry'ta, Lumenea, apteekkibrändejä. Muutamalla eurolla.

Luuletteko, että reisien hikoilusta huolissaan olevaa morsiota tai Itsenäisyyspäivän kättelymaratoniin valmistautuvaa neuvotaan vetämään mekon alle pitkät kalsarit? Miesväestön puolesta olen fyysisesti astetta estyneempi kommentoimaan, mutta esitän rohkean epäilykseni siitä ettei kivestenkään ei-toivottua hikoilua pyritä vähentämään ainakaan kietomalla ne entistä paksumpiin vaatekerroksiin.

5. Käytän legginsejä, koska ne ovat oikeastaan ihan sama juttu kuin sukkikset

Itsensäkumoava paradoksi, joka muodostaa selkeän ristiriidan astetta yleisempien, kohdissa 2, 3 ja 4 esitettyjen legginsvalintaa puoltavien perustelujen kanssa.

6. Käytän legginsejä, koska ne oikeastaan ihan sama juttu kuin housut

Itsensäkumoava paradoksi, joka muodostaa selkeän ristiriidan astetta yleisemmän, kohdassa 5 esitetyn legginsvalintaa puoltavan perustelun kanssa. Tämä väite tosin saattaa osaltaan selittää sen, miksi katuja kansoittaa tätä nykyä kelpo lukema lyhykäisissä paitavalinnoissa sekä sukkahousunpaksuisissa legginseissään kankut ja pikkuhousut päilyen vaeltavia naisenpuolia, joita ennen leggins -muodin lanseeraamista ei kuitenkaan nähty kuljeskelemassa samoja reittejä pelkissä sukkahousuissa. Ei se denierilukema, vaan se nimitys? Peili on kätevä, mutta toisinaan karvas keksintö.

7. Käytän legginsejä sillä ne ovat kätevämpiä kuin sukkahousut: niitä ei tarvitse heittää pois sukkaosan hajotessa

Runsas havainnemateriaali siitä miten kätevää on olla heittämättä pois persaussaumastaan tai haarakiilastaan repeämisen voimille periksiantaneita legginsejä kertoo ihailtavasta sitkeydestä käyttää vaatekappale loppuun aina viimeiseen rihmaan. Revenneet saumat intiimialueella haastavat kuitenkin kiusallisesti kohdassa 3 esitetyn väittään kaiken näkymisen estämisestä.

Poisheiton teemasta huolestuneille muistutan parsinlangan olemassaolosta sekä siitä, että tällä asteikolla tarkasteltuina ylivoimaisesti kätevimmän pukineen kruunun nappaavat stay up- ja sukkanauhamallin sukat: jalkaterän repsahtaessa joudut heittämään pois vain 50% tuotteesta ja jokainen uusi pari tuo muassaan yhden identtisen varakappaleen. Kätevää.

8. Käytän legginsejä, koska sukkikset riippuvat niin ikävästi haaroista mutta legginsit eivät

Hyvä jumala. Jos on kyvykäs kävelemään tekstiilejä myyvään liikkeenharjoittajapisteeseen ja selviytymään vaatekappaleen lunastuksen vaatimasta ostotapahtumasta maksusuorituksineen kaikkineen, on lienee syytä olettaa samaisen henkilön olevan kyvykäs myös tarkistamaan sukkahousupakkauksessa mainitun kokoluokituksen:

liian pienillä sukkabyysilla on taipumusta valua haarukan tietämiltä. Sen voi välttää suorittamalla oikeankokoiseen pukineeseen suuntautuvan ostotapahtuman. Sukkahousuista löytyy eri reidenpituuksia. Sovittaminenkin on sallittua.

Bonusraita

Kohdan 8 inspiroimana lahjoitan luettavaksi vielä kokoluokitusteemaa käsittelevän bonusraidan:
sama sovittamisen sallivaisuus ja kokomerkintöihin tutustuminen on sallittu toimenpide myös legginseihin suuntautuvan ostopäätöksen saralla. Argumentit kiristävistä tai epämukavista sukka- tai sukkahousuvaihtoehdoista kilpistyvät kummasti siihen paidan alla pingottavaan liian piukkaan, kasarilapsuuden kuminauhavyötäröstä muistuttavaan vyötärökaitaleeseen.

Armo oikeudesta

Estetiikkanatsina annan armon käydä oikeudesta yhden, valikoidun kansanryhmän kohdalla: vakaumukselliset vanhan koulukunnan punkkarit - joiden koulukuntaluokitus ei siis tottele ikämäärettä - saakoot vastaisuudessakin kaikessa rauhassa sompailla pitkiksissään juuri niin julkisilla paikoilla kuin ikinä mielivät.

Monday, July 11, 2011

Monacon Charlenesta saudiprinsessaan

Saudi-Arabia. Tiedättehän. Niitä vihattavia rättipäämaita, joissa akat pysyvät poissa autonratista, eivät pistäydy shoppaamassa ilman miespuolisen lähimmäisen lupalappua tai harjouta juuri muitakaan länsimaisen hapatuksen muotoja. Se sellainen rättipäämaa, jonka alueella sattuu sijaitsemaan kohtalainen sirkama maailman öljyvaroista ja joka siihen pohjaavan länsidiplomatiansa turvin saa, niistä hitusen toisen keskimääräisen tuloluokan rättipäämaista poiketen, harjoittaa suhteidensa turvaamana juuri sellaista ihmisoikeuspolitiikkaa ja tasa-arvokulttuuria kuin sattuu nappaamaan.

Monaco. Tiedättehän. Se sellainen länsimainen, Eurooppaan sijaitsemaan läntyttäy postimerkkivaltio, jonka veropolitiikka on vetänyt puoleensa kelpo kokoelman ökyisän rikasta veropakolaisväkeä Häkkisen Mikasta aina oikeasti ison liigan pelaajiin. Sellainen hassu valtio, jossa edelleen on turistiproggiksia edistävä kuningashuone ruhtinaallisine perimysjärjestyksineen ja kommervenkkeineen. Ja se ruhtinas Albert, jona ruhtinaalliseen moloon kondomi ei juuri sovi, mutta joka suureksi epäonnekseen ei ole kyennyt tuikkaamaan raskaaksi yhtäkään sellaista onnenonkijaa, joka olisi kantanut onnellisesti sertifioitua asemaa virallisen perijän maailmaansaattamiseksi.

Perinteet ovat hassu juttu. Ja Euroopan mantereen kuninkaalliset häät iso bisnes, mittasi sitä sitten turistituloilla, myydyillä lööpeillä tai matkamuistomukeilla. (Pun intended. Se muumiläppä, tiedättehän.)

Charlene Wittstock. Nätti tyttö, jonka into avioitui viralliseksi ruhtinasgallerian osaksi ja siitoslehmäksi alkoi vaikuttaa hippusen kyseenalaiselta viimeistään sen kolmannen karkuunpyrkimysyrityksen jälkeen. Soveliaan elintason takaaminen loppuelämäkseen soveliaalla naimakaupalla on toki tällä(kin) mantereella tuttua kauraa ja sitä yleisempää, mitä korkeampaan tuloluokkaan toinen sopimuksen osapuolista asettuu - mutta jalkojen levittäminen, silmien sulkeminen ja isänmaan ajatteleminen soveltuu, yhä ja edelleen, lähinnä niille joiden psyyke on riittävissä kantimissa ja pokka riittävä tosiaan pitämään ne simmut kiinni vaaditun ajan: kaikelta ja kaikilta.

Jos ahdistuskäyrä poksahtaa nousuun tai diilin pieni präntti paljastuu askeleen liian myöhään, sillä saattaa olla vaikutuksensa halukkuuteen vetää homma maaliin saakka. Ympäristön paine on vekkuli tekijä: "meinaatko sä oikeasti kusta nämä miljoonien eurojen häät ja ryssiä suorastaan ruhtinaallisesti koko brändikonsulttitiimin matkailunedistämisduunin seuraavaksi sadaksi vuodeksi ja puoleksi valtakunnaksi?"

Tuloksellis-taloudellisesti kun armaalla Monacolla ei mene kuluvana aikana kovinkaan ruhtinaallisesti. Veroteknistä ongelmaa pukkaa ja isotuloista väestönosaa pitäisi houkutella lisää. Siinä hommassa ei paljoa sekoileva morsmaikku auta, mutta söpöt saippuahäät kyllä. Takavarikoidaan siis se passi, ettei leidi liidä lentokentältä ja jätä jälkeensä bad publicityn pölypilveä.

Mediamössötystä aiheen tiimoilta on ollut valaisevaa seurata.

Vielä valaisempaa tosin on lukea sitä ajatusleikkisilmin: miten olisivatkaan erinäiset julkaisut ja valkoisen kristillisvallan kotikontuina toitottavat hommailufoorumit täyttyneet tutusta jupinasta, jos karkailevan morsiamen kengissä olisikin sipsuttanut se saudiprinsessa. Tiedättehän: sellainen sopimusavioliittoon lähipiirinsä pakottamana asteleva raharikkaan ylimyssuvun alistettu kaapuakka, jonka mielipdettä ei paljoa kysellä, tähän tai tuohon.

Katolisen postimerkin suhteelliseen morsianahdinkoon kommenteerataan kovin toiseen sävyyn.

Tule apuun, Vickan.

Wednesday, July 6, 2011

Poistakaa varmistin - vittuiluvuorossa hipsterit



Olen tasapuolinen kansalainen. Tasa-arvon asialla. Ihmisiä kaikki tyynni.

Asetetaanpa, tasapuolisuuden nimissä, meemikettuvuoroon uusnatsien, junttien ja anarkistien jälkeen nuo uusmedian tv-pöllölasitallaajat ja kaulahuiviwannabeet.


Being a Dickhead's Cool


Got on the train from Cambridgeshire
Moved down to an East London flat /
Got a moustache and a low cut vest
Some purple leggings and a sailor tat (twat) /
Just one gear on my fixie bike
Got a +1 here for my gig tonight /
I play synth...
...We all play synth!

20-20 vision, just a pair of empty frames
Dressing like a nerd although I never got the grades (fail) /
I remember when the kids at school would call me names (tramp balls)
Now we're taking over their estates!
Woo-oo-oooo!

I love my live as a dickhead!
All my friends are dickheads too (two)
Come with me let's be dickheads (Haven't you heard?)
Being a dickhead's cool-cool-cooo-oo-oool!

Polaroid app on my iPhone /
Taking pictures on London Fields
Up on the blog so everyone knows
We're having NEW AGE FUN with a VINTAGE FEEL! /
Coolest kids in a warehouse rave
Exclusive list, look there's my name /
I got in...
... You couldn't get in (na na na naa naaaa)

Never bought a pack of fags
I only roll my own /
Plugging in my laptop at the Starbucks down the road
Say I work in media, I'm really on the dole /
I'm the coolest guy you'll ever know!
Woo-oo-oooo!

I love my live as a dickhead...

Loafers with no socks
Electropop meets southern hip-hop /
Indeterminate sexual preference
Something retro on my necklace

"Basically I'm a part-time blogger and I design my own jewellery line. It's like a mix of religious iconography, kind of with a Save By The Bell vibe"

"I organise a vegan crunk night"

"Er, yeah, I'm, err, currently writing my own magazine and it's all about my balls"

Tuesday, July 5, 2011

Ihmislihan polttamisesta



Se ei ole kaunista katsottavaa. Perusihmisyys harvoin on. Tästä itsestäänselvyydestä huolimatta varoitan niitä, joille graafinen väkivalta on, syystä tai toisesta, vaikeaa seurattavaa.

Se. Kahden ihmisen tuikkaaminen tuleen perunasäkkivarkaudesta.

Tai - laajemmasta näkökulmasta - se päätepiste, johon perusihmisyys soveliaissa olosuhteissa usein itsensä jahtaa.

Rötökset rangaistaan "kovemmilla rangaistuksilla". Tuomioasteikon tulee noudatella "kansan oikeustajua". "Lievät rangaistukset" eivät riitä palvelemaan "riittävänä pelotteena".

Kansan oikeustaju. Riittävä pelote. Kovempi rangaistus. Ei pienestä opi.

Mentaliteetti, jonka päätepiste ja kehityskaari on ihmiskunnan historiassa - kaukaisessa siinä missä hitusen läheisemmässäkin - nähty jokunen kerta.

"Don't do the crime if you can't do the time", kuten toisaalla kommenteerattiin. Senkö sitten pitäisi oikeuttaa, kansan lynkkaystajun laillistamisen?

Lajitoverin tuleentuikkaaminen vaatii kykyä riisua kohde kaikesta teon estämiseen tarvittavasta ihmisyydestä. Kohde lakkaa olemasta ihminen. Varsinkaan tasaveroinen ihminen.

Kampissa tuleen tuikataan pysäkillä nukkuva alkoholisti. Kansainvälinen trendi länsimaisista suurkaupungeista rantautui siis Helsinkiinkin.

Kun eläinlaji etääntyy liian kauksi luontaisesta elinympäristöstään ja luonnon määrittelemistä elinoloistaan, sen parissa alkaa esiintyä häiriökäytöstä. Pätee tarhaminkkien ohella homo sapiensiinkin.

Kaukomaita matkatessa olen kiinnittänyt huomioni ryhmissä nukkuviin ja vahtikoiria piteleviin kodittomiin. Muut nukkuvat, joku valvoo unta.

Maalaisjärkensä siinä, että kasvavien tuloerojen maailmassa ja yhteiskunnissa varakas saa suojata omaisuutensa sitä enemmän tarvitsevilta. Toisenlainen kylmä pohjavirta siinä, että ne vähemmän onnekkaat käyvät toistensa kurkkuihin. Saati enemmän onnekkaat alempiensa. Ajan kuva.

Kenialainen kylä, New York tai Helsinki. Kaikissa taustalla, pohjimmiltaan, saman ketjun lopputuote. Kun ensin eriarvoistutaan ja sitten eriarvoistutaan kahta rujommin, lakkaa joku kansanryhmä aina olemasta se tasaveroinen kanssaihminen. Muuttuu roskaksi, menoeräksi, riskitekijäksi, loiseksi. Jollekulle kohteeksi Kunnon Ihmisen vähät ruoat varastava, toiselle yäksikseltä haiseva, inhottava ja vähän hassu koditon.