"Well I never pray/
But tonight I'm on my knees/
I need to hear some sounds that recognize the pain in me"
Yhdellä saralla tunnen itseni Albert Einsteinin vaatimattomaksi perilliseksi; epätieteelliseksi veljenpojaksi, jonka suhteellisuusteoria asuu mielen syvyyksissä, henkilökohtaisen kokemuksen verhojen takana, pseudorunollisissa sirpaleissa maailman kokonaiskuvan ulkopuolella.
Aika - niin suhteellista. Matka; kumpi viekään syvemmälle mieleen - fyysinen etäisyys arjen olevaisuudesta, pisteiden välisen janan venyttäminen mantereiden halki - vai arjen fragmenteissa, sen tavanomaisuuksissa, suoritettu hiljainen matka otsaluun takana?
Syvin tie omaan minuuteeni tapaa kulkea fyysisten etäisyyksien kautta.
Kaukaa näkee selvemmin. Kipeämmin. Elämänsä nukketalot, ihmisten inhimillisyyden - omat polut ja väärinvalitut risteykset. Oman inhimillisyytensä? Inhimillisyyteen kytkeytyy aina inhimillisen olennon ominaisuuksista kukaties tärkein; kyky ja taipumus virheisiin, inhimillisiin valintoihin, emootioihin, paljaaseen tunteeseen silloinkin, kun se kääntyy kantajaansa vastaan. Ja sen olemassaolo - voi, miten vaikea se onkaan nähdä ja tunnustaa omassa peilikuvassaan.
Kukaties vain riittävä taival kahden pisteen välillä antaa itsensä yli-ihmiseksi luokittavalle turvan ja keinon nähdä oma inhimillisyytensä; vaikuttimensa puhtaina arjen humusta, tärkeimmät kysymyksensä kirkkaina, vailla hälyääniä. Fyysinen matka - turvavyöhyke iskun ja osuman välillä?
Matkan alku, matkan loppu. Keskikohta kaukana poissa ja kaukana itsessä. Paluu - siinä on aina jotakin erityistä. Sekoitus riemua ja surumieltä, muistikuviksi hahmottuvia kokemuksia, uuden värin leimaamia vanhoja muistoja. Väsymystä ja intoa. Halua tulla kotiin - ja halua kääntyä saman tien takaisin.
Paluu nostaa matkan kokemukset pintavesiin, erottaa tärkeimmät akanoista, punnitsee veren ja veden.
Palaaja katsoo arkeaan. Ja miettii sen uudelleen.
- - - - - - -
The Killers: When You Were Young
"You sit there in your heartache/
Waiting on some beautiful boy to/
save you from your old ways/
You play forgiveness/
watch it now - here he comes
He doesn't look a thing like Jesus/
But he talks like a gentleman/
like you imagined/
when you were young
Can we climb this mountain/
I don't know/
Higher now than ever before/
I know we can make it if we take it slow/
Let's take it easy/
Easy now, watch it go
We're burning down the highway skyline/
On the back of a hurricane that started turning/
when you were young/
When you were young
And sometimes you close your eyes/
and see the place where you used to live/
when you were young
They say the devil's water, it ain't so sweet/
You don't have to drink right now/
But you can dip your feet/
every once in a little while
You sit there in your heartache/
waiting on some beautiful boy to/
to save you from your old ways/
You play forgiveness/
watch it now - here he comes
He doesn't look a thing like Jesus/
But he talks like a gentleman/
like you imagined when you were young/
(He talks like a gentlemen/
like you imagined when/
when you were young)
I said he doesn't look a thing like Jesus/
He doesn't look a thing like Jesus/
But more than you'll ever know"
No comments:
Post a Comment