Sananlevityksestä huolehtivat sentraalisantrat, taksikuskit, uteliaat posteljoonit ja naapurin pitsiverhon takana piilottelija - miten uusia muotoja ne ajan saatossa saavatkaan.
Internet on foorumina yhä monilta osin lapsenkengissään - ja silti "uusimmilta innovaatioiltaan" yhtä monin osin vanhempi kuin vanhimmatkin sananlevittäjistä. Sentraalisantrojen rinnalle ilmestyneen julkisen kirjoittelun jokamiehenoikeuden myötä on syntynyt julkisia foorumeita, jotka monin osin vertautuvat perinteiseen torikokoukseen. Merkittävin ero lienee lähinnä siinä, että bitteihin painettu sana on periaatteessa ikuista - ja periaatteessa kenen hyvänsä käytettävissä, kopioitavissa, muistettavissa. Sentraalisantrojen puheet ovat huomisen kalankäärettä, mutta bitti on pysyväisempää. Silti sanoistaan arat ja itsestään ujot suoltavat julkiseen tilaan tekstiä joskus syvältäkin sisimmästään. Asuuko meissä kaikissa pieni ekshibitionisti vai onko kyse luontaisesta kuulluksitulemisen tarpeesta - ja paljonko ne lopulta eroavat toisistaan?
Kyberavaruuden ruokottoman tasa-arvoisessa atmosfäärissä ei voi valita lukijoitaan. Tekstinsä voi suunnata kohderyhmäajattelun mukaan, mutta julkisella foorumilla operoidessa on mahdoton tietää sanojensa kantomatkaa. Siksikö tai siitä huolimatta sanotaan sanomasta päästyä?
Puhumattakaan sitten tarpeesta sanoa sanansa paremmin, innovatiivisemmin ja lukijaa stimuloivammin kuin kukaan koskaan aiemmin. "Onko tämän sanonut paremmin joku jossain jo aiemmin?" - kilpailuviettiäkö se kaikki vain onkin?
No comments:
Post a Comment