Fundamentalismista ja pornosta

"Uskonto on niin perverssiä että. Oletko huomannut, että kaikki uskonnot perustuvat seksuaaliseen tukahduttamiseen. Kristinusko ja islam perustuvat molemmat siihen, että Jumala antaa sinulle luonteen ja kropan, mutta jos käytät niitä, sinun pitää kieriskellä synnintunnossa. Uskonnon peruskivi on häpeä."
- Roman Schatz, City- lehti 10/2006

Niitä päiviä, joina harhaileva mieli etsii kummilta kulmilta, törmää huomaamattaan yhtäläisyyksiin hevosenkengän oletetuissa ääripäissä, sattuu kohdalle silloin tällöin. Ajatus, toinen – ja kling, johtopäätös ja arkinen havainto on syntynyt. Montako mielenmutkaa ja kahvikuppia tarvitaan, jotta aivosolukko huomaa yhtäläisyyden länsimaisen teinipornon ja kovan linjan islamin välillä? Ei lopulta kovinkaan montaa.

Yksi uskonnollisuuden perusmekanismeista; pelon lisänä tai itsellisenä toimijana häpeä on tehokas operaattori. Häpeä tai sen pelko saa noudattamaan moraalikoodistoa – älä tee noin tai näin, muutoin sinut hukka perii tai ainakin muutut kelvottomaksi avioliittoon, yhteiskuntaan, uskosi pyhäköihin ja Kunnon Ihmisyyteen – tai mihin vain, mitä nyt yksilö sitten pelkääkään menettävänsä. Poikkeuksen luoja-voiman, normin, sanaan tuo vain ihmisen tulkinta. Älä tapa, sanovat, mutta silloin tällöin omavalintainen uskonsa asiamies ottaa ristikseen tulkita, millaisesta tappamisesta normissa onkaan kyse. Kun poistettavat massat muuttuvat lukumääriltään riittävän suuriksi tai poistettava yksilö on rikkonut yhteisönsä normia vastaan – esimerkiksi tappamalla – on pyyhintä elävien kirjoista oikeutettua. Maallinen rangaistus ennen korkeinta tuomiota.

Väkivalta, seksi, valta. Kolminaisuus, joita useimmat yhteisöistä pyrkivät keskuudessaan säätelemään. On epäpyhää, hävettävää, mellastaa esiaviollisen riettailun parissa tai rikkoa puolisoaan kohtaan – mutta turbaaninsa kireälle kiertänyt taho lupaa ruumiinsa sankarillisesti uhranneelle tuonpuoleisessa bonuspisteiksi 72 neitsyttä. Yhtä hävettävää ja yhteisön silmissä tuomittavaa on rikkoa yhteiskunnan normia tai avioliittoa vastaan hakemalla maallinen riemunsa lapsilta aikuisten ruumiissa – mutta simulaatioavuksi tarjotaan täysi-ikäisten ammattiesiintyjien markkeeraamaa mielikuvitusviihdettä, teatteria lasten aikuisuudesta ja näiden vihkimisestä nautintojen saloihin. ”Postitamme tuotteemme huomaamattomassa paketissa”, sanoo kauppakatalogi. Häpeän mekanismi – miksi näin, jos ketään ei hävettäisi? (Piilotetun toiminnan lisäksi toinen luonnollinen mekanismi yrittää torjua syntyvää häpeää on lyödä asia leikiksi, huudella sopimattomuuksia tai kertoa ostoksistaan äänenpainoin, jotka varmistetusti kaikuvat riittävän laajalle. Kukapa ei olisi koulun pihalla kuralammikkoon kaatuessaan yrittänyt itse nauraa äänekkäimmin, tehdä häpeästään hauskan vitsin?)

Sankarillisesta marttyyrikuolemasta suloisenhalukkaan teinin mestarillisesta initoinnista seksin hedelmätarhoihin – missä lopulta se perimmäinen ero?