Lex Soininvaara, perustulo ja astetta uudempi Suomi

Harvoin osuu mainoskampanjan lanseerausajankohta yhtä nappiin kuin vihreiden itsenäisyyspäivänä ilmoille lykkäämä vihreästi virkeämpää uutta Suomea kuvaillut imagopläjäys. Herlinin hermostumiselle Uusi Suomi -brändin lokaamisesta en jaksa korvaani lotkauttaa, mutta vihreiden uudemman Suomen sävy pistää silmään; kovin pilkistää riveiltä kokoomuksellisen sinisiä sanoja, vaikka vihreää päälle koetetaankin sutia.

Älkää peljästykö; en aio blogioksentaa vanhavasemmistolaista vihreäallergikon lausuntoa. Kunhan listaan kasan kirjoihin ja kansiin dokumentoituja tosiasioita.

Vihreämpi uusi Suomi lupaa tekstisisällössään oikeastaan vain yhden konkreettisen asian: perustulon. Sitä vihreät lupaavat ajaa jatkossakin. Mutta millä keinoin?

Köyhyyttä vähentääkseen on hallitus päättänyt ryhtyä oivallisiin toimiin:
vastaisuudessa opintonsa keskeyttävän, 18-25 -vuoden ikähaitariin osuvan nuoren toimeentuloturvaa voidaan uuden lain turvin leikata jopa 40 prosenttia. Väärän opiskelualan valinnut jää kiikkiin valintaansa ja opiskelukyvyn syystä tai toisesta menettäneet päätyvät nätisti leikkuupöydälle - parempi siis pitää mielenterveydestä kiinni ja olla poksahtamatta perheelliseksi. Epätoivottavaksi toiminnaksi laki määrittää myös opintojen keskeyttämisen töihin hakeutumisen vuoksi.

Suunniteltu toimeentulotuen leikkely vaeltaa hallintokoneiston käytävillä Lex Soininvaaran nimikkeellä - esitys siitä kun tulla tupsahti Osmo Soininvaaran johtamasta SATA-komitean perusturvajaostosta.

Kokoomusministeri Risikon suulla lain yhteydessä on - luonnollisesti - toisteltu myös totuttua mantraa siitä, miten se toimeentulon ulkopuolelle leikkaamisen sijaan paimentaa syrjäytymisvaaraan ajautuneet nuorukaiset isällisen kurinpidollisesti takaisin yhteiskunnan turviin. Huomaamatta on jäänyt, miten valtion tuottavuusohjelma - jonka toimimattomuus ja tuottavuuden vähentäminen sen lisäämisen sijaan on jo eduskunnan tarkastusvaliokunnnassakin pistetty merkille - on onnistuneesti poistanut osaavaa työvoimaa sosiaalitoimen ja työhallinnon toimipisteistä. Jäljelläolevat painavat pitkää ja ylikuormittunutta päivää. Millä resurssein näihin uuden lain syrjäyttämiin lie on aie puuttua - se jää Risikoltakin huolellisesti määrittelemättä.

Valiokunnan ratkaisevassa äänestyksessä vihreiden edustajaa ei näkynyt. Kun samasta kuluvana keskiviikkona äänestetään isojen poikien puolella, painavatko vihreät hyväksyntänsä lain sinetöimiselle - vai hyväksyvätkö sen hiljaisesti jättämällä saapumatta paikalle?

Kokoomukselta heruvien suosiopisteiden ylläpito vaatii rivakkaa hännänheilutusta: hallituspaikasta kiinni pidettäessä ei periaatteiden myymisellä vaikuta olevan rajoja.

Itsenäisyyspäivästä - Kiitos Lenin 1917

Propsit vain kaikille; palasiksi menneille tai palasina palanneille, kaukopartiovärväyksestä tunnustukseksi saadun opiaattiriippuvuuden harhamaan eksyneille, alkoholiin psyykensä myöhemmin haudanneille, perheensä sen rintamamiestalon ohella vasaroineille - elämänsä, nuoruutensa, kaiken kaikkisen terveytensä parin metalliprenikan tai nätisti värjätyn nauhanpalan edestä menemään laittaneille.

Toisaalla se on sanottu jo riittävän osuvasti - ei minun enää tarvitse sen ylitystä yrittää. Voin vain toisten sanat toistaen sanoa, ettei sota ole rikos ainoastaan sen jalkoihin jäävää siviiliväestöä, niitä naisia, lapsia ja vanhuksia kohtaan - se on rikos myös niitä univormuun puettuja ja poliittisten etuuksien nimissä lahdattuja yksinkertaisia nuorukaisia kohtaan, joiden virta vuosisadasta toiseen on valitettavan loputon.

Sanottakoon ääneen seuraavakin:
ennen fennomanian ja kansallistunteen keksimistä - ja silloinkin se keksittiin palvelemaan silloisen yhteiskuntamallin yläluokan poliittisia intressejä - Suomen alueella sotaan suhtauduttiin siten, kuten siihen suhtautua pitää. Värväreiden tulosta kuultaessa nostettiin reput selkään, ravattiin metsään ja sanottiin, ettei tässä kylässä kuulkaas ole sotaväkeen kelpaavia. Menkää muualle.

Ei paljoa kiinnostanut, kuninkaiden lippujen alla vaeltelu. Eivät vaikuttaneet talonpojan tai kengittäjän arkeen, rajanvedot jossain kaukomailla. Tai lähempänäkään. Ja mistäs sen tiesi, jos uusi herra vaikka olisi edellistä parempi - laittaisi vaikka pienemmät verot? Kannatti yrittää, ja pitää itsensä elossa sen nähdäkseen.

Kauas on tultu niistä päivistä. Vaan periaate se vain pysyy samana: isänmaallisin mahdollinen asia jonka sotilas missä tahansa saattaisi näinäkin päivinä tehdä, olisi heittää pysänderi olan yli, kehoittaa herroja komentajia ja päättäjiä vetämään vitun päähänsä ja juoksemaan vuorille sekä todeta, että on tässä elämässä parempaakin tekemistä kuin kuolla ennen aikojaan.

Vaikka jäädä kotirintamalle naimaan sitä vaimoketta. Make love, not war.

Mikä mies se on, joka valitsee boobsien sijasta pommit?

Epäisänmaallisuudesta äkämystyneille sisällytettäköön tähän kohtaan selventävä sanallinen paragrafi. Mikäkö tekee linjanmittaisesta ja rajat ylittävästä pysänderin olan yli heittämisen ajatuksesta niin isänmaallisen?

Silkka käytännön matematiikka: yksinään on paha sotia.

Ilman puskurivyöhykkeenä ja tykinruokana välissä huseeravia sotilaskuntia arvon päättäjät - vuosisadasta toiseen - olisivat yllättävän tilanteen edessä: on luotu ongelma, ja nyt se pitää selvittää. Ihan itse. Kääriä hihat ja käydä kurkkuun kiinni. Jos uskaltaa.

Näihin kauniisiin sanoihin päätettäköön pari vuorokautta myöhässä syntynyt itsenäisyyspäivän messu. Tai melkein: lähiöidemme pilottitakeille ja hallintovallan piilonutipäille omistettakoon Yrjö Kallisen vanhat sanat:

Kyllä vielä sotilaiden kanssa voi keskustella sodastakin ja rauhan asiasta. Sotilaiden, jotka ovat nähneet, mitä sota on. Mutta taivas varjelkoon meitä tavallisilta siviileiltä, jotka ovat isiltä perittyä sotaintoa täynnä. Näiden kanssa on helisemässä"

Siinä teille, Natottajat.

Matkasanoja, pieniä loitsuja, pieniä unia

Usein se on sanottu, vaan lausuttakoon yhä uudelleen;
matka tuo kappaleen likemmäksi itseä.

Ei kaukomaa vie kauas, ei maailmaa toiseksi taio.

Itsen se vain tuo likemmäs. Oikoo pois, arjen verhot, peittämästä. Näyttää selkeämmin; tarkemmin kuin kodin peili koskaan voisi.

Joskus liiankin.

Vaatii sisua, katsoa takaisin. Suoraan ja räpyttelemättä.

Siinäpä maailman enemmistön pelko. Ei murtovaras tai tuhotulva, tulipalo tai tuntematon murhamies. Vaan itse.

Kysymyksiä, joiden vastaukset mieli tietää, mutta pienuuteensa pakenee; ei uskalla myöntää, vielä vähemmän toimia. Peittää korvat, kun yö huutaa vastaan. Väittää, ettei kuule. Elää muille, kun ei itselleen uskalla.

Mukavuudenhalusta. Miellyttämisenhalusta. Kun on ollut tapana. Älä keikuta venettä; pienet aallot voi teeskennellä pois, isommista jo tulisi märkä syli.
Meillä on kaikki hyvin. Ei puhuta siitä nyt. Tähänkin asti tämä on toiminut.

Halveksittavaa.

Pystypäin ja yksin; itsensä, mieluummin. Itsensä myynyt tietää aina huoraavansa. Vaikka silmät kiinni teeskentelisikin.

* * * *

Mieli tuo. Kutoo, kehrää, kokoaa. Yön laskeutuessa, vuorovesien laskiessa, jättäessä merenpohjan tummaksi kävellä. Maailman nukkuessa sykkeen kuulee selkeämmin.

Kun melkein taittaa niskansa, louhikkoa kiivetessään, aaltojen rajaa tavoittaessaan, majakan hahmon valvoessa yllä. Euroopan läntisin kärki - kuin hakisi mielelle rajoja kartan viivoilta.

Sitä tervehtii Atlanttia, kylmää jättiläistä; toista samanlaista. Hiukset, aina säntilliset, tuulen uudelleen solmimina. Puhuri iholla kuin kosketus, kauan sitten.

Kyky kadehtia - pari käytännön ratkaisua romaniongelmiin

Kaksi Helsingin kaupungin johtavista virkamiehistä, kaupungin hallintokeskukseen kuuluvan turvallisuus- ja valmiusosaston päällikkö Hannu Hakala ja sosiaaliviraston johtava asiantuntija Jarmo Räihä, herättivät ansaittua huomiota esiintymällä sopivassa humalassa virkamatkallaan Romaniassa. Marraskuun puolivälissä maahan matkannut suomalaisryhmä oli aikeissa pohtia yhetistyössä paikallisten viranomaisten kanssa sitö, miten hillitä romanikerjäläisten tuloa Helsinkiin ja vihjata moista matkaa suunnitteleville, että parempi olisi jättää välistä.

Pussikaljoittelemaan äityneet herrat ovat kaupunginjohtaja Jussi Pajusen nimittämän romanityöryhmän keskeisissä rooleissa Helsingin niin sanottua kerjäläisongelmaa ratkaistaessa.

Somaksi lisämausteeksi Jarmo Räihä on parhaillaan myös syytettynä kahdesta avunannosta virkarikokseen.

Helsingin Kalasatamassa sijaitsevan Sosiaalikeskus Sataman pihalla sijainneen romanikerjäläisten leirissä tapahtuneen tulipalon jälkeen kaupunki kieltäytyi järjestämästä romaneille hätämajoitusta. Pulaan jääneiden EU-kansalaisten - joita Romanian romanitkin pienestä värivirheisyydestään huolimatta ovat - avuksi tulivat viranomaisten sijaan Sosiaalikeskuksen väki, joka majoitti pakkasyöhön jätetyt romaanit Kalasataman keskuksen tiloihin.

Kaupunki ei innostunut kolmannen sektorin väliintulosta, vaikka erilaisia hyvinvointivaltiolle kuuluvia, perusoikeuksien toteutumisesta huolehtivia toimenpiteitä sille on viime vuosina yritetty sälyttää, aina lastenhoidosta vanhushuoltoon.

Ratkaisuksi ongelmaan kaupunki tarjoaa romanien karkoittamista takaisin Romaniaan. EU-maa Romanian rakenteellisen rasismin luoma ongelma pyritään lakaisemaan maton alle toimittamalla romanit takaisin lähtöpaikkaansa 300 euron yhtä autokuntaa kohti myönnettävällä "muuttoavustuksella". Kylkiäisenä heille kustannetaan noin 25 euron lauttaliput.

Ihmisoikeusongelman olemassaolon sijaan keskustelupalstojen vakiokävijöissä herätti aggressiota päätös muuttoavustuksesta. Helsingin Sanomien ja muutamien muiden julkaisujen keskustelufoorumit täyttyivät vihaisista kysymyksistä siitä, mistä oikeamielinen kantasuomalainen voisi noutaa itselleen moisen pröystäilevän avustussumman.

Räihän suomimisen sijaan lähetänkin terveiseni foorumien taulapäille - tarjoten ilmaiseksi muutaman hyväätarkoittavan neuvon ja helpon käytännön vinkin siitä, miten päästä tasoihin kadehdittujen kerjäläisten ja muuttoavustustensa kanssa:

a) hankkiudu eroon työstäsi. Pääsyy esimerkiksi Romanian romanien kansainvaellukselle Euroopan kadunkulmiin on tasaisen tappava työttömyys kotimaassa: rakenteellisen rasismin maassa ei vääränvärisiä töihin juuri palkata.

b) hankkiudu eroon henkilöllisyyspapreistasi. Eritoten Romania, Slovakia ja Bulgaria ovat profiloituneet maina, joissa syntyville romaneille ei myönnetä virallisia henkilöllisyystodistuksia. Muistathan passisi polttaessasi ja ajokortin koiralle syöttäessäsi päätyväsi samalla yhteiskunnan jäsenilleen tuottamien palvelujen ulkopuolelle: sano hyvästit peruskoululle, julkiselle terveydenhuollolle, päivähoitopaikoille ja vakuutuksille.

c) muuta asumukseen - asuntovaunuun, kaupungin ghetto-osastoon tai hökkelikylään - vailla juoksevaa vettä, lämmitystä ja turvallista sähköä. Passien ja päivähoitopaikkojen tapaan romaneja ei edellämainituissa maissa kelpuuteta julkisten tai yksityisten markkinoiden vuokra-asuntoihin tai asuntolainan saajien piiriin, joten asumisen toteuttamiseen tarvitset reipasta tee-se-itse -henkeä.

d) yleisen valituksen aiheen muodostavat "romanimafioiden" tai "järjestäytyneen rikollisuuden" kerjäämisellä takovat taloudelliset jättivoitot. Sano siis hyvästit köyhyydelle, ota kuppi kauniiseen käteen ja istahda lumiseen kadunkulmaan - johan alkaa ropista kuin Veikkauksen voittolaarissa.

e) jätä valtaväestön rasistisiset nimittelyt, kokemasi väkivalta ja "mene töihin" -huomautukset omaan arvoonsa. He eivät tiedä mistä puhuvat; kadunkulman voittajalle, salaiselle miljonäärille.

Kyky kadehtia saattaa olla koodattu suomalaiseen geeniperimään syvemmälle kuin arvaankaan.

Muutakaan selitystä en keskustelupalstojen valitusvirsille keksi.

Vähän viitseliäisyyttä, ja kas - olet liittynyt samaan menestyjien kerhoon.

Nato, Lissabon ja kuinka Tohtori Outolempi palasi maailmanpolitiikkaan

Matkailu avartaa. Tai sitten ei.

Tällä kertaa se tarjosi visiitin militarismiin niksahtaneen Euroopan reunavaltion pääkaupunkiin tarjoten matkamuistoiksi passiin lyödyn käännytysmerkinnän, rajaviranomaisten huiputtamisen onnistuneen kakkosyrityksen - ja rajanylityksen - muodossa sekä toimittajan toimessa Naton huippukokouksen sydämessä sompailua - aikana, jona sitä passiani somisti paitsi maahantulokielto, myös maassaolokielto.

Tarkempi sihti ensi kerralla, pojat.

Loppuraportti sopii lukea täältä - kerran kirjoitettua kun on ilo levittää.

Perussuomalaiset teekutsut ja äänestävät perseääliöt

Sanoja, sanoja, kauniita sanoja. Sitä kauniimpia, mitä populistisempaan - vai tulisiko sanoa kansaan uppoavampaan? - sävyyn niitä käyttää, kuta vähemmän faktapohjaa niille latoo ja mitä enemmän ikäviä tosiasioita yksinkertaisten mainosfraasien taakse piilottaa.

Isossa maailmassa yksinkertaisia lauseita yksinkertaisille kansalaisille latoo vaihteeksi Amerikan maan Teekutsuliike. Itseilmaisultaan ja agendaltaan se ei juuri poikkea Eurooppalaisista hengensisaristaan: valkoisen keskiluokan konservatiivis-populistisista yhden sloganin liikkeistä, joiden maailmassa homot pitävät päänsä kiinni, akat pysyvät keittiössä, rauha tehdään sotimalla ja söpöjen lasten päivähoitopaikat, vanhusten vaipat ja tavallisen kansalaisen palkankorotukset ovat vähissä Pahan Maahanmuuttajamafian vuoksi.

Yhteistä näille yhden sloganin liikkeille on myös se, mistä kansanosasta iso lohko niiden äänestäjäkuntaa koostuu:
pienituloisista, työttömistä, eläkeläisistä, itsensä rahtusen verran enemmän isänmaallisiksi tai muuten "kunnon kansalaisiksi" mieltävistä alemman keskiluokan ja sitä alempien tasojen eläjistä, joiden mukaan on "hyvä että joku sanoo asiat kuten ne ovat" ja on "pienen ihmisen puolella".

Kyvyttömyys ymmärtää luettua tekstiä on sekin äänestäjäkunnan mainitussa lohkossa huikeissa lukemissa.

Kuulkaas nyt. On ihan ymmärrettävää äänestää intressiensa mukaan: on vain loogista, että nallewahlroosit äänestävät Kokoomusta ja maakunnan isotilallinen Keskustaa - näin tehden he huolehtivat omista eduistaan. Mutta kun se pienituloinen lähiötallaaja menee ja äänestää "Soinia kun se on niin reilu mies" tai Kokoomusta voidakseen tuntea olevansa osa niitä Hiukan Parempia Ihmisiä, ollaan paradoksin äärellä. Kyse on joko vakavasta ontumisesta luetun ymmärtämisen alueella tai sellaisesta masokismin muodosta, jossa toivotaan mahdollisimman suurta taloudellista kurjuutta itselle ja muille.

Mainiona esimerkkinä kuuluisan pienen ihmisen kusettamisesta toimii vaihteeksi Perussuomalaisten Täysmuutos -ryhmä, jotka pistää paatuneimmankin skeptikon vetämään henkeä.

Täysmuutos koostuu Perussuomalaisista yrittäjistä. Naama peruslukemilla se esittää, että 60 vuotta täyttäneitä eivät enää työehtosopimukset koskisi - eli 60 täytettyään työntekijä voisi ”vapaaehtoisesti sopia” työnantajan kanssa pienemmästä palkasta, joka suurimmillaankin jäisi alle 1500 euron.

Eläkkeet muuten lasketaan viimeisen 10 vuoden työhistorian perusteella.

Eli toisin sanoen: Perussuomalaiset pidentäisivät työuria laskemalla paitsi palkkoja, myös eläkkeitä.

Mutta kyllä se Soini on reilu mies.

Lukijalle jää aiheesta kaksi kehäpäätelmää: joko tämä köyhän miehen Kokoomus tyystin pihalla työelämästä ja valtion talouden mekaniikasta - tai sitten lupaukset pienen ihmisen puolella seisomisesta ovat kauniilla hutulla kuorutettua paskapuhetta.

En tiedä, kumpi skenaarioista on pelottavampi. Yhtä kaikki, tunkua työväen unohtaneen työväenpuolueen ykköspaikalle alkaa olla pelottavissa määrin - oli se sitten tahallista tai tahatonta. Malli, kuusikymmentä täyttäneet tekisivät orjapalkalla entistä suuremman osan töistä muiden sätkiessä yhä samojen pätkätyöllisyyden ihanuuksien parissa ja ollessa uuden halpatyövoimareservin ansiosta vieläkin huonommossa asemassa ei kerro kovinkaan humaanista poliittisesta maailmankuvasta.

Suurten tuloluokkien hegemonian haastamisen sijaan Perussuomalaiset kääntää esiin todellisen karvansa ja astuu - kaikessa hiljaisuudessa - mukaan leikkiin, jossa työntekijöiden oikeudet edustavat vanhan maailmanajan jäämistöä, josta on pikimmiten päästävä eroon.

Ei se eroa olennaisella tapaa Teekutsuliikkeestä, joka argumentoi muslimi-Obaman ajavan maahan sosialistista järjestelmää ja terveydenhoidon rakennemuutoksellaan kaikkia takaisin Britti-imperiumin aikaiseen orjuuteen.

Halleaamen. Populisti on puhunut. Älkääkä hyvät Perussuomalaiset jaksako avautua, miten tämä ja tuo eivät ole Soinin tai puolueen omia kannanottoja: se jippo on nähty - mutta hämmästyttävän moneen se edelleen uppoaa.

Silmä käteen, äänestävä perseääliö. Se masokismi voi olla ihan kiva juttu omassa kamarissa, mutta älä pakota sitä meidän muidenkin päälle.

"Have a penny for the Guy?"

"Remember, remember / the Fifth of November / the Gunpowder Treason and Plot / I know of no reason why the Gunpowder Treason / should ever be forgot..."

Penni miehelle - pyhäinpäivän pimeyteen, salaliittojen, sabotaasien ja arvoituksellisten hymyjen iäisesti elävään perimään.